Avaussessiossa puhuttua

Vapaus valita toisin -foorumin avaussessiossa puhuivat ex-kansanedustaja Arja Alho, Ryhmäteatterin taiteellinen johtaja Esa Leskinen sekä maailmanpolitiikan professori Teivo Teivainen.

Teivo Teivainen, Kati Peltola ja Leo Stranius Aalto-salissa ennen foorumin avausta.

Arja Alho, vapaa kirjoittaja ja tutkija, entinen kansanedustaja ja 2. valtiovarainministeri

Arja Alho uskoo Vapaus valita -tapahtuman tarjoavan mahdollisuuden kansalais-keskusteluun todellisista vaihtoehdoista.

Alho heittää palloa poliittisesta vastuusta kuulijoille: ”Vastuu vallankäytöstä on meillä kaikilla”, Alho sanoo. Hänen mukaansa poliittisten puolueiden ja kansanvallan oikeutus lähtee meidän omista sanoistamme.

Haasteena Alho pitää sitä, että Euroopassakin on paljon ihmisiä, jotka eivät tiedä, mitä sosiaalisesti oikeudenmukainen politiikka voi tarjota heille.

Kehityksen aikaansaaminen on hegemonian voittamista: Taitoa yhdistää ristiriitaisuuksia yhteiseksi agendaksi, vallan rakenteiden tunnistamista. Siitä syntyy kestävän kehityksen ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden hegemoniaa, yhteisiä teemoja ja yhteiskuntakeskustelua sekä globaalin solidaarisuuden ja kestävän kehityksen kampanja.

Esa Leskinen, Ryhmäteatterin taiteellinen johtaja, ohjaaja ja näytelmäkirjailija

Leskinen puhuu sivilisaation kriisistä: Mikä on sellainen ajattelutapa, että huonoina aikoina on turvattava niiden asema, joilla menee hyvin?  Enää valtion sivistyneisyys ei riipu siitä, miten se kohtelee huono-osaisia. Hän väittää myös, että köyhyydestä on tullut sukua kristinuskon synti-käsitteelle.

Leskinen rinnastaa markkinaliberalismin fasismiin: markkinaliberalismi on hyvien aikojen fasismia, fasismi huonojen aikojen markkinaliberalismia.

Leskinen peräänkuuluttaa demokratiaa ja ranskan vallankumouksen periaatteita. Yleisen mielipiteen kääntyminen muuttaa politiikkaa nopeimmin.

Myös Leskinen jakaa vastuun: ”Olemme kaikki osallisia, kukaan ei ole ulkopuolella”.

Teivo Teivainen, Helsingin yliopiston maailmanpolitiikan professori

Mitä ovat liberaalit vapausihanteet, kysyy Teivainen. Hän kuvaa uusliberalismia harhaksi: liberalistinen vapaus ei ole kapitalismin tavoite. On tuotava esiin, että kapitalismi on liberaalien vapausihanteiden vastaista.

Teivainen vaatii, että on otettava haltuun vapauden käsite, sillä demokratian perusta on vapaus tehdä valintoja, sillä ehdolla että ei aiheuteta haittaa muille. Demokratian kannalta on tärkeintä vapaus olla mukana tekemässä omaa elämää koskevia päätöksiä.

Teivaisen mukaan kapitalismin politiikassa esimerkiksi rahapolitiikka on suljettu pois poliittisesta päätöksenteosta. Tällä tavoin sidotaan kansan kädet tehdä politiikkaa ja heidän vapauttaan valita toisin.

Demokratian edellytysten luominen edellyttää politisoimista, mutta ei vain politisoimista politisoimisen vuoksi, sanoo Teivainen. On saatava aikaan myös konkreettisia muutoksia kuten lainmuutoksia. Lisäksi Teivaisen mukaan demokraattiset vaatimukset voidaan esittää siten, että ne ovat mahdollisia myös talouden sisällä.

Puolueiden tulisi olla etujoukkoja, jotka hallinnoivat muutoksen jälkeistä aikaa eivätkä vain yksinomaan tavoittele valtiovaltaa. Teivainen pitää tärkeänä yhteistyön rakentamista yhteiskunnallisten liikkeiden ja puolueiden välille: kummallakin on opittavaa toisiltaan. Tavoitteena tulee olla yhteinen toiminta, ei toistensa sietäminen. Johtajuuden rooli on koota liikkeitä karsimallaan tai jollakin muulla keinolla yhteen.

Yhteenveto

Leskinen vaatii, että on puhuttava rohkeasti. Demokratia ei ole sitä miltä se näyttää. Jos eduskunta lakkautettaisiin huomenna, huomaisiko kukaan mitään? Luulen, että ei.

Teivainen toteaa, että puolueiden on oltava jotain muutakin kuin välittäjiä tai vaikuttajia suhteessa valtioon: globaali ja yhteys kansalaisliikkeisiin on tärkeää kansan edustamisen ohella. Liiallinen konsensuksen tavoitteleminen voi johtaa politisoitumiseen politisoitumisen vuoksi, demokratiaa ja politiikkaa tarvitaan myös poliittisten toimijoiden sisällä.