Erkki Tuomiojan puheenvuoro DCA-kuulemistilaisuudessa, jonka Vapaus valita toisin, Rauhanliitto ja Rauhanpuolustajat järjestivät Bottan juhlasalissa 7.3.2024:
Maailmassa on kolme eksistentiaalista uhkaa, jotka kohdistuvat koko ihmiskuntaan: Ydinaseet, ilmastonmuutos ja luontokato.
DCA sopimuksen yhteydessä voisi puhua kaikesta kolmesta, mutta keskityn ydinaseisiin. Ilmastonmuutos ja luontokato eivät sopimukseen suoraan
liity, mutta epäsuorasti voi arvioida DAC-sopimuksen lisäävän fossiilisia
polttoaineita käyttävien aseistettujen kulkuneuvojen mylläämistä Suomen
luonnossa ja siten myös ilmastonmuutoksen ja luontokadon etenemistä.
Näin siitä huolimatta, että sotilasliitto Nato on myös hyväksynyt kunnianhimoiset tavoitteet sotilaallisten toimintojen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä ja niiden nettomääräiseen pysäyttämiseen vuoteen 2050 mennessä. Jos nämä otetaan todesta ovat ne sellaisia tavoitteita, että Suomen hallitus tulee vielä nikottelemaan niiden kanssa aivan toisenlaisella tavalla, kun mitä puolustusmenojen 2 % BKT-tavoitteen kanssa, jonka Suomi on saavuttanut.
DCA-sopimuksessa ei myöskään ole sanaakaan ydinaseista. Sen käsittelyn yhteydessä on kuitenkin jo käyty keskustelua Suomen ja ydinaseiden suhteesta jota on syytä jatkaa.
Liittyessään ydinaseallianssiksi itsensä määrittelevään sotilasliitto Natoon Suomi on myös hyväksynyt sen, että liitto nojaa ydinpelotteeseen. Sitä ei voi yksipuolisesti
purkaa ja sen ylläpitäminen on välttämätöntä, kunnes ydinaseriisunta saadaan
toteutettua. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ydinpelotteen epävarmaa ja
vaarallista olotilaa tulee pitää tyydyttävänä ja muuttamattomana.
Ydinasepelote perustuu siihen, ettei vastustaja uskalla käyttää ydinaseita, koska siitä seuraava vastapuolen ydinasein tehty vastaisku tuhoaisi myös hyökkääjän.
Ydinsota vaarantaisi koko inhimillisen sivilisaation. Alueellinenkin ydinsota
romahduttaisi maailman ruokatuotannon ja johtaisi valtavaan nälänhätään ja
siitä seuraaviin väkivaltaisuuksiin. Siksi Reagan ja Gorbatshov totesivat 1985
Reykjavikissa ettei ydinsodassa olisi voittajia eikä sellaista koskaan tule
käydä.
Suomi on liittynyt Natoon ilman ennakkoehtoja samoin oikeuksin ja
velvollisuuksiin kuin muutkin jäsenvaltiot. Olemme sitoutuneet antamaan
tarvittaessa apua muille jäsenvaltiolle, jotka puolestaan ovat sitoutuneet
meidän auttamiseemme, jos puolustuksemme sitä tarvitsee. Tämä ei rajoita, saati
estä sitä, että toimimme edelleen sodan uhan vähentämiseksi ja rauhantilan
turvaamiseksi. Suomen tulee edelleen toimia mm. kaikkien Pohjoismaiden pitkään
ja johdonmukaisesti kannattaman ydinaseriisunnan edistämiseksi.
Mikään DCA sopimuksessa ei tätä estäisi, eikä myöskään sitä, että pitäydymme osallistumasta jatkossakin sellaisiin sotilaallisiin harjoituksiin, joissa ydinaseita käytettäisiin hyökkäykseen. Ydinasevarustautuminen ja suunnittelu on pidettävä erillään muusta puolustussuunnittelusta ja tavanomaisin asein tapahtuvasta harjoittelusta. Tämä ei suinkaan heikennä Naton ydinasepelotteen uskottavuutta, joka perustuu mannertenvälisiin ja sukellusveneisiin sijoitettuihin strategisiin ydinaseisiin.
Ydinaseiden sijoittaminen laajemmalle tarkoittaa taktisten ydinaseiden levittämistä ilman, että ne tehostaisivat globaalia ydinasepelotetta tai muutoin parantaisivat niitä alueelleen sallivien maiden turvallisuutta, vaan päinvastoin vaarallisella tavalla ruokkivat käsitystä rajoitetun ydinasesodan mahdollisuudesta ja madaltaisivat ydinaseiden käyttökynnystä.Tällaisessa tilanteessa pitäisi olla itsestään selvää, ettei Suomella – eikä myöskään
Natolla tai Yhdysvalloilla – ole pienintäkään intressiä poistaa ydinenergialaissamme olevaa ydinaseiden ehdotonta kieltoa.
En ota kantaa DCA sopimuksen sellaisiin kohtiin, joihin en ole voinut perehtyä. Totean kuitenkin, että sopimusta on läpikäytävä huolellisesti ja kriittisesti. Jos sen
jälkeen lopputulema on, että voimme muiden pohjoismaiden tavoin tällaisen
sopimuksen hyväksyä on sen perustuttava kestävään ja oikeaan näkemykseen Suomen roolista Natossa.
Nato jäsenyys ei saa tarkoittaa sitä, että ryhtyisimme soveltamaan kaksoisstandardeja arvioidessamme eri tapahtumia ja tilanteita. Kuten edellinen eduskunta yksimielisesti linjasi ihmisoikeusselontekoon antamassaan vastauksessa, on kaikkiin sotarikoksiin ja ihmisoikeusloukkauksiin reagoitava yhtä vahvasti ja samalla tavalla riippumatta siitä missä ja kenen toimesta niihin syyllistytään.
Venäjän hyökkäys Ukrainaan on, kuten sanonta kuuluu, merkinnyt naamioiden riisumista. En kuitenkaan yhdy siihen, että olisimme ennen sitä olleet sinisilmäisiä
Venäjän suhteen. Sitäkin suuremmalla syyllä on sanottava, ettei ole syytä heittäytyä
sinisilmäiseksi minkään muunkaan suurvallan tai pienemmänkään vallan suhteen.
Erityislähettiläs Heikki Talvitien puheenvuoro DCA-kuulemistilaisuudessa 7.3.2024:
Eläimet, kasvit ja jopa bakteerit tarvitsevat reviirejä olemassaolon
taistelussa. Ihmisen reviiri koostuu valtion sisäisistä järjestelyistä
mm. perheen, ammatin, uskonnon ja politiikan piirissä. Valtioiden
luonnollinen reviiri on niiden alue. Valtioiden alueen ulkopuolella
niillä voi olla reviirejä talouden, kaupan, kulttuurin, politiikan ja
aseellisen voiman kautta. Kansainvälinen yhteistyö vaatii toimiakseen
vapaita reviirejä kaupan, kulttuurin ja politiikan saralla. Aseellisella
voimalla hankittu reviiri vääristää kansainvälisen
yhteistyönedellytyksiä. Samoin vapaan
kilpailun estäminen kaupan, kulttuurin ja politiikan alueilla rikkoo
kansainvälisen yhteistyön edellytyksiä ja johtaa erilaisten blokkien
muodostumiseen, usein suurvaltain ympärille.
Edellä oleva antaa löysät raamit sille jännittyneelle kansainvälisten suhteiden tilalle, jonka piirissä tänään elämme.
Eräällä tavalla tilannetta voisi kuvata Yhdysvaltain ja lännen
työstämien, niille edullisten kansainvälisten normien haastamiseksi
niiden taholta, jotka katsovat tulleensa kaltoin kohteluksi
kehityksestä, joka alkoi siirtomaiden omistuksesta ja jatkui kehittyvien
maiden resurssien käyttämiseksi läntisen maailman hyvinvoinnin ja
edistyksen hyväksi. Tätä kehityskulkua kuvasi varsin osuvasti, joskin
epädiplomaattisesti, Euroopan unionin korkea edustaja Josep Borrell
todetessaan, että länsi on puutarha, muu maailma on viidakkoa. Muu
maailma haluaa nyt puutarhan piiriin.
Globaalien markkinoiden piti suosia nimenomaisesti Yhdysvaltoja,
jolla on suuri ja tehokas kotimarkkina-alue. Kuitenkin tuotannon
siirtyminen alhaisten palkkakulujen maihin, erityisesti Kiinaan, mutta
myös useiden aasialaisten valtioiden piiriin, alkoi uhata Yhdysvaltain
ja myös muiden länsimaiden taloudellisia ja kaupallisia etuja. Samoin
läntisten maiden sotilaalliset ja kaupallis-taloudelliset
yhteistyöorganisaatiot laajenivat puolustamaan läntisiä intressejä muita
suurvaltoja ja kehittyviä maita kohtaan. Maailmassa on menossa
eräänlainen hegemoniataistelu maapallonrajoitettujen resurssien
käytöstä.
Naton laajentumispyrkimykset Georgiaan ja Ukrainaan ovat tuottaneet
kitkaa Yhdysvaltojen ja Venäjän kesken. Yhdysvaltojen tarkoituksena oli
tuoda Georgia ja Ukraina Naton piiriin ja siten Venäjän vaikutusvalta
Mustalla merellä olisi neutralisoitu varsin tehokkaasti. Myös
Sevastopolin sotasatama olisi menettänyt merkitystään. Georgian ja
Ukrainan sotia voidaan kutsua Neuvostoliiton hajoamissodiksi tai sitten,
niin kuin amerikkalaisissa tutkijapiireissä niitä on alettu kutsua,
Naton laajentumissodiksi.
Georgian sodasta 2008 päästiin eroon, kun Bush nuoremman
administraation epäilyistä huolimatta Georgian silloinen presidentti
Mikheil Saakashvili aloitti hyökkäyksensä Etelä-Ossetiaan 7.8.2008 ja
hävisi taistelun muutamassa päivässä. Silloin Yhdysvaltain aloitteesta
Venäjä ja Yhdysvallat tekivät sopimuksen tulitauosta, jonka mukaan
Venäjä vetäytyi varsinaiselta Georgian alueelta, mutta jäi edelleen
pitämään joukkojaan Abhasiassa ja Etelä-Ossetiassa. Kahden suuren
sopimuksen johdosta Georgian sodasta tultiin ulos vain vähäisin
vaurioin.
Toisin on ollut Ukrainan suhteen. Ukrainan läntiset osat ovat
suuntautuneet kohti Eurooppaa ja itäiset osat ovat olleet vahvoja
venäjänkielisten alueita. Pitkään nämä kaksi fraktiota kamppailivat
poliittisesti melkein tasaväkisesti Ukrainan sisäpolitiikan piirissä.
Maidanin tilanne 2014 ratkaisi sitten sen, että suurvallat ja
erityisesti niiden tiedusteluorganisaatiot sekaantuivat tilanteeseen ja
sodan edellytykset luotiin. Helmikuussa 2022 Venäjä aloitti
hyökkäyksensä Ukrainaan vedoten Naton voimakkaaseen läsnäoloon
Ukrainassa.
Nyt myös Lähi-Idän tilanne on ryöstäytynyt sodaksi, jossa
eskaloitumisen vaara on ilmeinen. Yhdysvaltain paluu Lähi-Idän
voimapolitiikkaan on tosiasia.
Maailman jakautuminen blokkeihin on muuttanut varsin oleellisesti
Suomen tilannetta. Lainaan erästä äskeistä lausuntoa Suomen asemasta.
Sen mukaan Suomi on strategisesti tärkeä rajamaa. Mielestäni tämän
määritelmän mukaan Suomi vertautuu Georgiaan, Ukrainaan, Moldovaan ja
Baltian maihin.
Suomi on liittynyt Natoon ja solminut Yhdysvaltain kanssa
DCA-sopimuksen, joka antaa Yhdysvalloille varsin laajat oikeudet pitää
tukikohtia Suomen alueella. Näen tämän DCA-sopimuksen vaikutuksen Suomen
geopoliittiseen tilanteeseen kolmella eri tavalla.
Bilateraalinen Suomen DCA-sopimus voidaan katsoa puolustukselliseksi.
Amerikkalaisten ja Naton läsnäolo lähes koko Suomen alueella ja
ilmatilassa on luonnollisesti asia, jota Venäjä ei katso suopeasti ja
vastavoimaa Suomen itärajan taakse tullaan jatkossa luomaan. Itärajasta
saattaa tulla Suomelle jatkuvan päänsäryn aihe ja siitä päättää Venäjä.
Sen sijaan en usko, että Venäjällä on mitään intressiä neutralisoida
Suomea, ellei Suomen alueelta kohdistu sitä vastaan akuutti uhka.
Suomen alue on ollut esim. kylmän sodan aikana ongelma silloiselle
Neuvostoliitolle ilman, että Neuvostoliitto kykeni siihen mitenkään
reagoimaan. Esim. tuolloin amerikkalaisten voimakkailla ydinpommeilla
varustettujen lentokoneiden reitit kulkivat Suomen yli itään Leningradin
ja Kuolan alueiden kohteisiin. 1960-luvun alusta lähtien
Neuvostoliitolla oli jo tehokkaita ilmatorjuntaohjuksia, jotka
vaaransivat tiedustelukoneiden ja pommittajien lennot. Toinen esimerkki
on tilanteesta, jossa Yhdysvallat pyrki estämään Suomen hankkimasta
ilmatorjuntaohjuksia Neuvostoliitosta vuonna 1962. Presidentti Kekkonen
perui jo Moskovassa tehdyt ohjuskaupat välttääkseen kriisin syntymisen
Suomen suhteissa Yhdysvaltoihin. Tuo Suomen kannalta erittäin
vaarallinen vaihe päättyi 1960-luvun puolivälin jälkeen, kun
suurvaltojen ydinaseita ei tarvinnut enää kuljettaa lentokoneilla, vaan
niiden pääosa sijoitettiin mannertenvälisiin ohjuksiin, joita kukaan ei
voinut torjua.
Toinen asiaan vaikuttava tekijä on Pohjoismaiset DCA-sopimukset.
Niiden kautta Yhdysvalloilla on Pohjoismaassa 47 tukikohtaa. Niillä
voidaan katsoa yhdessä Yhdysvaltain intressien kanssa olevan
tarkoituksena neutralisoida Venäjän vaikutusvalta Itämerellä ja
arktisella alueella. Samoin niiden voidaan katsoa pyrkivän vaikuttamaan
siihen, että Kiinan vaikutus arktisilla alueilla rajataan mahdollisimman
pieneksi. Nämä päämäärät voidaan saavuttaa vain muilla kuin
puolustuksellisilla toimenpiteillä, joten niiden vaikutus
eskalaatiovaaraan on ilmeinen.
Kolmas dimensio on sitten Yhdysvaltain tekemät DCA-sopimukset
Euroopan laajuudessa. Niiden tavoitteena on Yhdysvaltain intressien
mukaisesti laajentaa liberaalin demokratian vaikutusalueita ja tässä
työssä eurooppalaiset valtiot tukevat Yhdysvaltojen toimenpiteitä.
Suomen osalta voidaan olettaa, että osallistuminen Afganistanin sotaan
oli vain harjoitus sillä tiellä, jolla suomalaiset sotilaat tulevat
osallistumaan useisiin aseellisiin kriiseihin ympäri maailman.
pelko ja viha toista ihmistä kohtaan. Olemme väärällä tiellä.
Hegemoniapyrkimykset luovat sytykettä uudelle maailmanpalolle. Tuli sitä
tai ei, niin etumaasto on jo tulessa. Vastapuolen syvä halveksunta ja
kaiken kattava militarismi takaavat maailmanlaajuisen kriisin jatkuvan
eskaloitumisen.