Uusia ratkaisuja hyvinvointivaltion kriisiin

Hyvinvointivaltion tuho ja nousu -foorumissa pohdittiin uusia näkökulmia hyvinvointivaltion uudistamiseen. Hyvinvointivaltion tilaa käsittelevässä foorumissa alustivat KELAn tutkimusprofessori Olli Kangas sekä tutkijat Jouko Kajanoja, Pertti Honkanen, Heikki Hiilamo, Kati Peltola ja Kimmo Leppo.

Pääalustuksen pitäneen Olli Kankaan mukaan Suomi syö nyt vanhaa hyvinvointivaltion perintöään, joka näyttää nopeasti hupenevan. Veropolitiikka on suosinut suurituloisia ja toisaalta sosiaalietuudet ovat heikentyneet. Tämän seurauksena tuloerot ja köyhyys ovat lisääntyneet Suomessa nopeammin kuin vertailukelpoisissa OECD-maissa. Suomi on edelleen maailman mittakaavassa pienten tuloerojen ja pienen köyhyyden maa, mutta erkaantumassa muiden pohjoismaiden ryhmästä, Kangas sanoo.

Heikki Hiilamo haluaisi korostaa sosiaaliturvassa Anthony Giddensiä seuraten myönteisiä siirtymiä ja uusia mahdollisuuksia.  Tarvitaan riittävän antelias turva, jotta ihmiset uskaltavat yrittää ponnistaa irti köyhyydestä.

Hiilamo esitti kolme uudistusehdotusta sosiaaliturvaan:

1) Lisätulosta aina puolet käteen myös etuuksien saajilla
2) Perusturva niin korkealle, ettei kenellekään tule pysyvää tarvetta toimeentulotukeen
3) Yhteinen eläke- ja sairasvakuutusjärjestelmä kaikille palkaa saaville ja saaneille

Hiilamo halusi viilausta myös siihen retoriikkaan, jolla puhumme sosiaaliturvasta. Sosiaaliturvan sijaan voisi puhua trampoliinista, joka ponnauttaa alas vajonneet takaisin ylös. Työttömyysturvan sijasta voisi puhua palkkavakuutuksesta, osatyökyvyttömyyden sijasta osatyökykyisyydestä, eläkeiän sijasta elinikäisestä osallisuudesta sekä sosiaalikustannusten sijasta sosiaalisista investoinneista.

Kelan tutkija Pertti Honkanen hahmotteli suomalaisen perusturvan ongelmia. Ongelmat jakaantuvat hänen mukaansa kolmeen ryhmään. Ensinnäkin perusturvan varassa elävien määrä on kasvanut. Toisekseen vähimmäisturva on jäänyt jälkeen yleisestä tulokehityksestä. Esimerkiksi työttömien perusturvaan ei ole tehty reaalista korotusta 1990-luvun alun jälkeen. Perusturvaa ei ole sidottu indeksiin, joten se jää jälkeen elinkustannusten noustessa.

Kolmanneksi Honkasen mielestä perusturvan rakenne on monimutkainen ja epätasainen.  Eri perustein myönnettävillä etuuksilla on erilainen taso, jota on vaikea perustella. Myös väliinputoamiset ovat mahdollisia. Toisaalta ongelmia aiheuttaa eri tukien yhteisvaikutus - tuen saajien on hankala hallita ja ymmärtää eri tukien yhteisvaikutusta.

Honkanen esitti perusturvan uudistamista jokaisessa kolmessa ongelmakentässä:

1) perusturvan saajien määrää vähennetään työllisyyspolitiikalla sekä ansiosidonnaista turvaa kehittämällä
2) korotetaan perusturvaa, esimerkiksi työttömien perusturvaa ja asumistukea. Myös pienituloisten verovähennyksiä voisi kehittää.
3) perusturvan rakennetta on yksinkertaistettava yhtenäistämällä eri etuuksien ja verovähennysten tasoa

Kati Peltola alusti verotusjärjestelmän kehittämisestä. Peltolan mukaan verotus on kehittyneille yhteiskunnille yhtä välttämätöntä kuin syöminen ihmisille. Veroja on kerättävä tarpeeksi, jotta yhteiskunnat voivat elää ja kehittyä.

Peltola esittää verojärjestelmään rakenteellisia uudistuksia ja yksinkertaistamista. Peltolan esittämä malli on pääpiirteissään tällainen:

1) Reilun tuloveron malli: veroprosentti nolla EU:n pienituloisuusrajalle asti. Sen ylittävistä tuloista maksetaan varsin pitkälle samaa veroprosenttia. Kohtuullisilla ja suurilla tuloilla veroprosentti nousee korkeammaksi.

2) Vihreä tuotantovero: paljon kuluttava maksaa kulutustavaroissaan erityistä tuotantoveroa.

3) Suurten henkilökohtaisten ja yritysomaisuuksien verotus omaisuusveron muodossa. Myöskin ylikansallisten pääomaliikkeiden vero.

Kansanterveystieteen dosentti Kimmo Leppo kertoi terveyden ja terveydenhuollon eriarvoisuudesta Suomessa. Kansanterveyden näkökulmasta kehitys on Suomessa ollut myönteistä: 35-vuotiaiden naisten ja miesten eliniänodote lisääntyi vv. 1980-2000 noin neljällä vuodella. Tämä myönteinen kehitys on kuitenkin ollut hitaampaa huono-osaisten piirissä.

Terveyspalvelujen osalta tilanne on kuitenkin huolestuttava. Pienituloisten palveluiden käyttö on vähentynyt samalla kun muiden väestöryhmien terveyspalvelujen käyttö on lisääntynyt.Terveyskeskuspalveluiden saatavuus on siis ollut heikko, kun taas työterveyshuollon ja hyväosaisia suosivien yksityispalvelujen saatavuus on ollut hyvä. Terveyskeskuspalvelujen maksullisuus vähentää niiden käyttöä, ja maksukatot ovat hävyttömän korkealla.

Tutkija Jouko Kajanoja pohti, miten tehdä perustulosta vetovoimainen ja realistinen yhteiskuntapoliittinen ohjelma.

Kajanojan mielestä perustulon suuret ongelmat ovat ristiriita perustulon luoman vapauden ja työllistymisen välillä sekä ristiriita resurssien suuntaamisessa eli suunnataanko verotuloja perustuloon vai yhteiskunnan pahimpien epäkohtien ratkaisemiseen.

Kajanoja näkee ratkaisuksi sellaisen yhteiskuntapoliittisen ohjelman, jossa ymmärretään, että perustulo lisää hyvinvointia. Työn vieroksunta -argumenttiin vastataan lisäämällä pitkäaikaistyöttömien työllistymistä ns. Paltamon mallin pohjalta sekä nuorten työllistymistä ohjausjärjestelmien avulla.

Perustulon käyttöönotto kytkeytyy Kajanojan ajatuksissa osaksi ohjelmaa, jossa asteittain parannetaan perusturvaa eli jossa perustulo ja perusturva eivät ole vaihtoehtoisia vaan niitä kehitetään rinnakkain.

Kajanoja haluaa edetä kohti perustuloa, koska vapauden ja mahdollisuuksien lisääminen on keskinen ja kannustava yhteiskuntapoliittinen pyrkimys - se on politiikkaa, joka tuottaa yhteiseen hyvään pyrkivää yhteiskuntaa, sanoo Kajanoja.