Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen olisi helppoa ja halpaa13.06.2009 Vapaus valita toisin -tapahtuman kolmosfoorumin otsikkona on Ilmasto-oikeudenmukaisuus ja luonnonvarojen kestävä käyttö.
Leo Stranius, Ilmastovastaava, yhteiskunnallisten liikkeiden tutkija Ilmastonmuutos nyt – Mitä pitäisi tehdä? Stranius kertoo usein mainittavan, että EU:n osuus maailman kasvihuonepäästöistä on vain 12 %, teollisuusmaat ovat kuitenkin aiheuttaneet päästöistä yli 90 % Hyviä ja huonoja uutisia Straniuksen mukaan päästöt lisääntyvät nopeammin kuin pahimmissakaan ennusteissa on arvioitu ja kolmannes maapallon lajeista on uhanalaisia. ”On riski, että lämpeneminen riistäytyy kokonaan käsistä”, Stranius sanoo, ”silloin lämpötila voi kasvaa kymmeniä tai satojakin asteita.” Aikaa päästöjen laskemiseen on Straniuksen mukaan kuitenkin vielä vähän jäljellä. Hyvä uutinen on myös se, että päästöjen vähentäminen on paljon halvempaa verrattuna siihen, ettei tehdä mitään. Hyvää on myös se, että ihmiset ovat valmiita muutokseen. Mitä pitäisi tehdä? Straniuksen mukaan teollisuusmaiden pitäisi vähentää kasvihuonepäästöjä 25–45 % vuoteen 2020 mennessä. Lisäksi tarvitaan keinoja rahoittaa kehitysmaiden päästövähennyksiä sekä tekniikkaa kaapata ilmakehästä hiilidioksidia. EU on ilmoittanut, että se on valmis vähentämään omia päästöjään 20 % vuoteen 2020 mennessä, mikä ei siis ole vielä riittävästi. Pohjoismaisessa vertailussa Suomi on luopio: Stranius kertoo, että Kööpenhamina pyrkii maailman ensimmäiseksi hiilineutraaliksi kaupungiksi ja Norja kokonaan hiilineutraaliksi valtioksi jne. Suomen tavoitteena on vähentää VAIN 5–10% päästöjä ja aikoo esimerkiksi jatkaa turpeen käytön keinotekoista tukemista. Talouskriisi ja ilmastotoimenpiteet Stranius sanoo, että talouskriisi uhkaa ilmastotoimenpiteitä muun muassa viemällä median huomiota, vähentämällä ilmastoinvestointeja. Toisaalta talouskriisi myös edistää ilmastonsuojelua: Energiatehokkuus houkuttelee, vanhaa teknologiaa poistuu käytöstä ja luontainen kulutus vähenee. Lisäksi voidaan todeta, että muutos on mahdollinen sen vuoksi, että ihmiset haluavat sitä: Stranius siteeraa mielipidetutkimusta, jonka mukaan ihmisiä huolestuttaa ilmastonmuutos enemmän kuin mikään muu asia ja jokainen on valmis tekemään jotain itse ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Mitä sitten yksittäinen ihminen voi tehdä? Straniuksen mukaan 40 % syntyy liikenteestä, asumisesta ja energiantuotannosta ja näihin jokainen voi vaikuttaa omilla henkilökohtaisilla valinnoillaan, kuten valitsemalla ekosähköä, lihansyöntiä välttämällä jne. Yhteiskunnallisia rakenteita tarvitaan tukemaan ilmastoystävällisiä valintoja, että ne olisivat helppoja, hauskoja Mitä yhteiskunnan pitäisi tehdä? Stranius esittää, että 40 % päästövähennykset, vuosittaiset päästövähennystavoitteet, henkilökohtaiset päästökiintiöt, suunnitelma siirtymisestä hiilineutraaliin valtioon olisivat niitä toimenpiteitä, joita Suomessa pitäisi tehdä ilmaston suojelemiseksi.
Kaarin Taipale, tutkija, YK:n kestävän kehityksen työryhmän puheenjohtaja Yhteiskuntavastuu – kuluttajan vai tuottajan? Olemmeko kansalaisia vai kuluttajia, äänestäjiä vai osakkaita, asukkaita vai asiakkaita ja asummeko kaupungissa vai konsernissa, kysyy Kaarin Taipale. Taipale toteaa, että uusliberalistisessa ajattelussa väitetään, että julkinen ja yksityinen ovat sama asia. Kestävän tuotantoon ja kulutukseen pitäisi saada Taipaleen mukaan elinkaarinäkökulma. Esimerkiksi rakennusten rakentaminen ja materiaalit vievät vain pienen osan energiasta verrattuna rakennuksen käyttöön. Miten energiankulutukseen voidaan vaikuttaa yhteiskunnallisesti? Taipale ehdottaa, että pyritään vaikuttamaan ihmisten toimintaan energian säästämisen edistämiseksi. Lisäksi on edistettävä uusiutuvien energianlähteiden käyttöä ja tehokkuuden lisäämistä, mutta ei vain teknologiaa kehittämällä vaan niitä täytyy tukea infrastruktuurin avulla. ”Maankäytön suunnitteleminen vaatii keppejä ja porkkanoita mutta myös tamburiineja”, Taipale sanoo, ”tiedonvälitys erilaisista vaihtoehdoista on yhtä tärkeää”. Uudisrakentamisen lisäksi olemassa olevien rakennusten remontointi sekä käytöstä, huollosta ja kunnossapidosta huolehtiminen ovat yhtä tärkeitä energian säästön kohteita. Lisäksi globaali energiatasa-arvo edellyttää Taipaleen mukaan paitsi rahoituksen järjestämistä myös osaamisen siirtämistä maasta toiseen. Näitä ei voi jättää yksin yritysten vastuulle, toteaa Taipale. Tarvitaan julkisen sektorin ohjausta esim. energiatehokkuuskriteerit ja uuden energiateollisuuden tilaaminen. Tuomas Rantanen, kaupunginvaltuutettu, Voima-lehden kustannuspäällikkö ja Voima Kustannus Oy:n toimitusjohtaja Yhdyskuntasuunnittelu ja kaupunkipolitiikka Rantasen mukaan osa yhdyskuntasuunnittelun ongelmista liittyy siihen, että päätöksenteon tasoja on monia: kunnallispolitiikka, valtionpolitiikka, globaalipolitiikka. Ongelman ydin on siinä, että paikallinen ja yleinen etu eivät aina kohtaa. Ongelmat liittyvät myös siihen, että poliittinen kulttuuri ei ole keskusteleva ja paikallisen, kansallisen ja ylikansallisen politiikan yhdistäminen on joissakin tapauksissa todella vaikeaa. Rantanen korostaa kuitenkin sitä, että pienetkin arjen muutokset ovat olennaisia, vaikka tehokkuus ei olekaan aina paras mahdollinen:” Lajitellessaan jätteitään ihmiset ajattelevat myös sen laajempaa merkitystä”, Rantanen toteaa. Ratkaisuiksi Rantanen esittää, että tuotetaan lisää valinnanvapaudesta ja vaihtoehdoista mediaan ja pyritään tunnistamaan yhdyskuntasuunnittelun ja kaupunkipolitiikan haasteita. Myös erilaisia osallisuuden keinot on nostettava arvoon: lähidemokratia, kaupungin korkean tason päätöksenteko kalibroitava keskusteluun asukkaiden kanssa ja kuulemiset muutettava kuuntelemiseksi. Rantanen näkee myös asuntopolitiikka sosiaalisen kestävyyden ja ympäristön kestävyyden yhtenemispisteenä: kun ihmiset viihtyvät asuinympäristössään, he myös välittävät ympäristöstään. Paljon tehtävää on Rantasen mukaan myös aluepolitiikassa: Nyt pitäisi pohtia, miten kestävää kehitystä voidaan saada ilman keinotekoisia tukimuotoja. Sini Harkki, Metsävastaava, Greenpeace Metsien kestävä käyttö ja metsäteollisuus – Hyvinvointia metsistä Kansallinen metsäpolitiikka Harkki kuvaa Suomen kansallista metsäpolitiikkaa ja kertoo, että Suomessa on ollut vuosikymmeniä käytössä vain yksi ainoa Saksasta peräisin oleva metsänhoitomalli, jossa avohakkuilla on keskeinen asema. Metsänhoitoa on toteutettu paperiteollisuuden ehdoilla ja sillä on ollut vahva valtion ohjaus tukien, lakien ja ohjelmien välityksellä. Tämä malli elää edelleen kansallisissa metsäohjelmissa 2000 ja 2010. ”Yhteen koriin panostaminen on johtanut muiden vaihtoehtojen kuihtumiseen”, Harkki sanoo. Tästä johtuen puun laatu on heikentynyt, tuotekehitysvarat ovat ehtyneet ja yrittäjyys on tyrehtynyt. Lisäksi metsänhoito on Suomen suurin uhanalaisuuden aiheuttaja, sillä yli 90 % Suomen metsistä on menettänyt luonnontilaisuutensa. Metsäteollisuus on myös hyvin energiaintensiivistä teollisuutta. Muutos on tulossa "Muutos on kuitenkin tulossa", sanoo Harkki, "haluttiin tai ei". Metsäteollisuuden viennin arvo laskee jatkuvasti, paperiteollisuuden kapasiteetti on vähentynyt 20 % ja Suomelle tärkeä paino- ja kirjoituspaperin kulutus vähenee ennusteiden mukaan ainakin kolmanneksen. Metsäteollisuutta ei voida enää puolustaa työllisyydenkään vuoksi, Harkin mukaan työllisyys on laskenut vaikka hakkuumäärät ovat kasvaneet. Osittain se johtuu tuotannon tehostamisesta. Mutta myös jalostusaste ratkaisee: Esimerkiksi Itävallassa työllistää enemmän, vaikka itävaltalaisten hakkuumäärä on vain puolet suomalaisesta hakkuumäärästä. Mitä pitäisi tehdä? Jalostusarvon voi moninkertaistaa vaikkapa satsaamalla puurakentamiseen: sementtiä ja terästä voidaan korvata puulla. Se edellyttää kuitenkin muutosta metsänhoidossa, sillä laadukkaasta sahapuusta jo puutetta, kun metsänhoidossa ei ole otettu sitä huomioon, Harkki sanoo. Hän toteaa myös, että puubiomassasta jo nyt mahdollista tehdä suuria määriä bioenergiaa. Myös biojalostamoissa voitaisiin puu pilkkoa osiin, joista voitaisiin valmistaa jalostusarvoltaan parempia, nyt öljyyn perustuvia tuotteita korvaavia tuotteita. Metsiä tarvitaan kuitenkin myös muuhun kuin puutuotteisiin, muistuttaa Harkki. Muita käyttömuotoja voisivat olla esimerkiksi luontaiselinkeinot, luonnonsuojelu ja ilmastonmuutoksen torjunta hiilen sidontaa maksimoimalla. Myös matkailun ja virkistyksen merkitys taloudelle kasvaa koko ajan. Harkki painottaa, että pitäisi pyrkiä eroon yhden teollisuuden alan etujen korostamisesta ja lisätä valinnan vapautta yksityisten metsien hoidossa. Avohakkuita on suosittu vuosikymmeniä, vaikka kyselytutkimusten mukaan 70 % ihmisistä ei hyväksy avohakkuita. |
