Pellervon taloudellinen tutkimuskeskus (PTT) tuottaa aika ajoin outoja selvityksiä. Kesän kynnyksellä se julkaisi selonteon EU:n energia- ja ilmastopolitiikan aiheuttamasta kustannuspaineesta teollisuudelle ja kotitalouksille (PTT työpapereita 159).
PTT:n mukaan EU-komission vuodelle 2030 asettamat energia- ja ilmastotavoitteet aiheuttavat suomalaisille kotitalouksille vuosittain arviolta tuhannen euron lisäkustannukset: Kustannusvaikutukset arvioitiin asumisen osalta 300-750 euron ja liikkumisen osalta 140-280 euron suuruisiksi vuodessa. Tieto uutisoitiin näkyvästi muun muassa Yleisradion TV-uutisissa.
Selvityksen pääviesti oli kuitenkin toisaalla: ilmasto- ja energiatavoitteiden arvioidaan maksavan suomalaiselle teollisuudelle yhteensä jopa 2,1 miljardia euroa vuodessa. Metsäteollisuuden osuus tästä olisi arviolta 800 miljoonaa euroa.
Arviosta oli vedettävissä vain yksi johtopäätös: sen pääviestinä tuntui olevan että ilmastopolitiikka aiheuttaa Suomelle kohtuuttomia lisäkustannuksia, eikä teollisuutta pitäisi enää rasittaa uusilla velvoitteilla.
Selvityksessä ei ollut millään tavoin arvioitu, millaisia myönteisiä vaikutuksia energiatehokkuuden ja uusiutuvien energiamuotojen lisääminen voisi tuoda suomalaiseen yhteiskuntaan. Saksassa uusiutuvat työllistävät ja enemmän ihmisiä kuin perinteinen, fossiilisiin ja ydinvoimaan perustuva energiasektori.
Vähemmälle huomiolle jäi myös tieto mille oletusarvoille PTT:n tutkimus oli rakennettu. Päästöoikeuksien hinta arvioitiin asettuvan vuonna 2030 hintahaarukkaan 20-50 euroa/CO2-tonni, kun taas sähkön arvioitiin maksavan 52-70 euroa/MWh.
Molemmat arviot ovat niin summittaisia, että niiden varaan on vaikea rakentaa varsinaisia politiikkatoimia. Sen sijaan ne soveltuvat populististen heittojen rakennusaineiksi tavalla, jonka PTT:n kaltaisen vastuullisen tutkimuslaitoksen tulisi ottaa vakavasti.
Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun PTT on tuottanut hämmentäviä arvioita. Samanlainen selonteko julkaistiin 2012 kaivostoiminnan taloudellisten hyötyjen ja ympäristö- ja hyvinvointivaikutusten arvottamisesta (PTT työpapereita 138). Tuolloisen tutkimuksen mukaan kaivosten taloudelliset hyödyt ovat viisinkertaisia niiden aiheuttamiin ympäristöhaittoihin verrattuna. Ympäristöhaittojen arvottaminen jäi kuitenkin pahasti puolitiehen.
Selvityksen mukaan “ympäristöhaittojen laskelmassa eivät ole mukana mm. raskasmetalli-, sulfaatti- ja kemikaalipäästöt, eivätkä kaivosten vaikutukset virkistyskäyttöön, luontomatkailuun, tai luonnon monimuotoisuuteen uhanalaisia lajeja lukuun ottamatta. Myöskään muiden elinkeinojen kuin metsätalouden menetyksiä tai kaivostoiminnan sosiaalista haittaa ei ole voitu ottaa huomioon.”
Herää kysymys mitä virkaa tällaisilla analyyseilla on jos niissä käytetyt muuttujat ovat näin puutteellisia?
PTT:n epäonneksi kaivosselonteko julkaistiin vain muutama viikko ennen Talvivaaran ympäristökatastrofia. Sen jälkeen siihen ei ole enää julkisuudessa palattu. Toivottavasti näin käy myös energia- ja ilmastopolitiikan kustannuksia koskevalle selvitykselle.
Eero Yrjö-Koskinen
Kirjoittaja on Suomen luonnonsuojeluliiton toiminnanjohtaja.