Verkkosivumme ovat nyt uudessa osoitteessa

Vapaus valita toisin -yhdistyksen uudistuneet verkkosivut löytyvät uudesta osoitteesta: https://www.vapausvalitatoisin.fi/

Otsikko

Euroopasta linnoitus?

Miten EU toimii muuttoliikkeiden, maahanmuuton ja pakolaisuuden paineissa? Miten uudet turvallisuusuhkat vaikuttavat kansainvälisiin sopimuksiin ja suojeluun?

Avoin kuulemistilaisuus keskiviikkona 22.5. klo 17-18.30 Bottalla Museokatu 10 Topelius-kabinetissa (hissit Töölönkatu 3).

Asiantuntijoina maahanmuuttojohtaja Sanna Sutter (SM), johtava asiantuntija Renne Klinge (UM), viestintäpäällikkö Kaisa Väkiparta (Lääkärit ilman rajoja), tiimivastaava Tony Khalil (Suomen Pakolaisapu) ja väestöpolitiikan dosentti Ismo Söderling.Tilaisuuden vetää päätoimittaja Arja Alho Ydin-lehdestä.

Tilaisuuden järjestävät: Vapaus valita toisin-yhdistys ja Ydin-lehti.

Tilaisuus katsottavissa myös YouTubessa.

Tervetuloa vuosikokoukseen


Vapaus valita toisin -yhdistyksen vuosikokous pidetään torstaina 18.4.2024 klo 17 Helsingin Pasilassa, Rauhanaseman kahvilatilassa, Veturitori 3.

Kokouksessa käsitellään yhdistyksen toimintakertomus viime vuodelta ja toimintasuunnitelma vuodelle 2024, henkilövalinnat ja muut sääntömääräiset asiat.

Kaikki jäsenet tervetuloa!

DCA-kuulemistilaisuuden videotallenne

Vapaus valita toisin -yhdistys, Rauhanliitto ja Suomen Rauhanpuolustajat järjestivät 7.3.2024 avoimen kuulemistilaisuuden Suomen ja Yhdysvaltojen puolustusyhteistyötä koskevasta DCA-sopimuksesta.

Asiantuntijoina puhuivat VTT Erkki Tuomioja, erityislähettiläs Heikki Talvitie, professori emeritukset Markku Kivinen ja Lassi Heininen, professori Laura Junka-Aikio sekä kirjailija Veronica Pimenoff. (Saamelaiskäräjien varapuheenjohtaja Tuomas Aslak Juuso ei ulkomaanmatkan takia päässyt mukaan.)

Kaikilta eduskuntaryhmiltä oli pyydetty kommentit. Niitä tulivat esittämään vain Merja Kyllönen (VAS) ja Kimmo Kiljunen (SDP). Juontajana toimi Ydin-lehden päätoimittaja Arja Alho.

Bottan juhlasalissa järjestetty tilaisuus keräsi satoja kiinnostuneita salin täydeltä ja etänä verkossa.

Kaikki tilaisuuden puheenvuorot ja keskustelu on katsottavissa alla olevasta videotallenteesta. Lisäksi useimpien asiantuntijoiden puheenvuorojen pohjana olleet kirjoitetut tekstit on julkaistu alla tällä verkkosivulla.

DCA-kuulemistilaisuuteen oli kutsuttu myös eduskuntaryhmien edustajat. Paikalle tulivat kansanedustajat Merja Kyllönen ja Kimmo Kiljunen.

Linnoitus-Pohjola vai vihreä siirtymä - mikä ja kenen turvallisuus?

Emeritusprofessori Lassi Heininen puheenvuorossaan DCA-kuulemistilaisuudessa 7.3.2024:


Haluaako Suomi ulkoistaa turvallisuuspolitiikkansa ja puolustuksensa Yhdysvalloille, jonka tulevasta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta sekä hegemoniapyrkimyksistä emme tiedä? Vai voisiko ympäristösuojeluyhteistyö ja aktiivinen toiminta ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi olla Suomen missio moniulotteisten ympäristökriisien, suurvaltakilpailun ja kiristyneen sotilaallisen jännitteen kahtiajakautuneessa maailmassa? Kysymys on strategisesta valinnasta Pohjolan linnoittamisen ja vihreän siirtymän välillä sekä minkälaista ja kenen turvallisuutta halutaan edistää?

Suomen ja Yhdysvaltain välisessä puolutusyhteistyösopimuksessa (DCA-sopimus) kyse ei ole niinkään Ukrainan sodasta vaan pitkäaikaisesta ja monivaiheisesta prosessista liittää Suomi Naton jäseneksi ja saattaa maat entistä tiiviimpään sotilaalliseen yhteistyöhön.

Molemmilla on tässä omat tavoitteensa, intressinsä ja odotuksensa - riskit ja
mahdolliset menetykset ovat sen sijaan eri luokkaa: Yhdysvalloilla olemattomat,
Suomella jopa maksimaaliset.

Suomen kannalta prosessissa voidaan tunnistaa seuraavia vaiheita: Kylmän sodan päätyttyä Suomi liittyi ns. Naton odotushuoneisiin (Partnership for Peace, North Atlantic Cooperative Council), ja solmi kahdenvälisiä sopimuksia Yhdysvaltain kanssa.

Suomen osallistuttua ensimmäisen kerran Naton sotaharjoituksiin niistä on
tullut armeijan säännöllistä toimintaa, ja englannin kielestä armeijan komentokieli. Kun tuli aika korvata eurooppalaiset Hawk-hävittäjät, niin katse kohdistui Yhdysvaltoihin, josta Suomi osti 60 Hornet-hävittäjää korkeaan hintaan. Sukupolvea myöhemmin tuli ajankohtaiseksi uusi hävittäjähankinta ja katseet kohdistuvat jälleen Yhdysvaltoihin Suomen päätyessä eurooppalaisen vaihtoehdon sijasta F-35 -hävittäjiin.

Venäjän hyökättyä Ukrainaan helmikuussa 2022 kansallisen turvallisuuden eliitti aloitti kiireellä Natoon liittymisen viimeisen vaiheen. Sen tuloksena eduskunta - hallituksen ja tasavallan presidentin esityksestä, mutta ilman kansanäänestystä - päätti anoa Naton täysjäsenyyttä; aikaa kansanäänestykselle olisi ollut jäsenyyden
varmistuttua Turkin ja Unkarin parlamenttien ratifioinnin myötä useita kuukausia myöhemmin. Samaan aikaan (Suomen ja Yhdysvaltain välinen) puolustussopimus oli edellisen hallituksen pöydällä, uusi hallitus allekirjoitti sen ja se astuu voimaan, jos eduskunta sen ratifioi.

Tämän jälkeen avoinna on enää kysymys ydinaseista. Jos ydinaseiden maahantuonti ja sijoittelu sallitaan, tai niitä ei kategorisesti kielletä, niin Suomi joutuu käytännössä luopumaan ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa keskeisestä periaatteesta, ydinaseettomuudesta. Näin ydinaseet kieltävästä lainsäädännöstämme huolimatta, sillä Yhdysvallat ei myönnä eikä kiellä ovatko sen ydinaseluokitellut ilma- ja merialukset, edes niiden vieraillessa liittolaismaiden lentokentillä tai satamissa, varustettu ydinkärjillä vai eivät.

Lainsäädäntömme lisäksi vaarannamme lopullisesti suhteemme Venäjään, jonka maantieteellistä ja geopoliittista sijaintia Suomen naapurina Natojäsenyys tai Yhdysvaltain kanssa tehtävä puolustussopimus ei mitenkään muuta.

Yhdysvaltain ja sen hegemoniatavoitteen kannalta Suomi on tärkeä kahdesta maantieteellisestä ja geostrategisesta syystä: Suomella ja Venäjällä on pitkä yhteinen raja, joka yltää Kuolan niemimaalle, ja Suomi on arktinen valtio. Suomen ja Ruotsin Nato-jäsenyyksien jälkeen ja pohjoismaiden kanssa tehtyjen puolustussopimusten myötä Yhdysvallat hallitsee sotilaallisesti puolta arktisesta alueesta, ja Venäjä toista puoliskoa. Jos Venäjälle Arktis on tärkeä taloudellisesti ja sotilaallisesti, niin Yhdysvalloille se on sitä nimenomaan sotilaallisesti.

Tämän vuoksi ei yllätä, että liittovaltion arktisen politiikan lisäksi Yhdysvaltain armeijalla, laivastolla, ilmavoimilla ja rannikkovartiostolla on kullakin oma arktinen strategiansa.

Taustalla on arktisen alueen strategisen merkityksen paluu poliittiselle asialistalle. Neuvostoliiton ja Yhdysvaltain kylmän sodan alkuvaiheessa alueelle sijoittamien, ja siellä edelleen sijaitsevien, raskaiden ja moniulotteisten ydinasejärjestelmien alkuperäinen ja tärkein tehtävä on globaali ydinpelote. Se pohjaa ydinaseiden ns.
kostoiskukykyyn ja sen uskottavana pitämiseen.

Tärkeä osa ydinpelotetta ovat ydinsukellusveneet: Venäjän sukellusvenetukikohdat sijaitsevat Kuolanniemimaalla, joista on vapaa pääsy Barentsinmerelle ja Pohjoiselle
jäämerelle, muttei Pohjois-Atlantille. Yhdysvallat loi kylmän sodan aikana patoamispolitiikan periaatteiden mukaisesti ns. merilinnoituksen Norjanmerelle
etelärajana ns. GIUK (Grönlanti-Islanti-Britannia) -kapeikko estämään Venäjän
strategisten ydinsukellusveneiden pääsy etelämmäksi. Klassinen ydinsukellusveneiden kissa-ja-hiiri -leikki onnettomuusriskeineen on tämän
vastakkaisasettelun yksi ilmentymä.

Johtavan yhdysvaltalaisen sotilasasiantuntijan mukaan maan ydinasestrategiaa on jo pitkään määritellyt syvä sitoutuminen vastahyökkäys-doktriiniin, joka on presidentistä ja hallinnosta riippumaton. Tämän ajamana ja tukeutumalla ylivertaiseen teknologiaan, joka on toistaiseksi vain optio, on nähtävissä pyrkimys murtaa Venäjän kostoiskukyky, mikä jo oletuksena alentaa ydinaseiden käyttökynnystä.

Perusongelma vallitsevassa jännittyneessä maailmanpoliittisessa tilanteessa on,
että kun ydinaseiden valvontasopimukset ovat purkautuneet eikä uusia neuvotteluja käydä, niin toimivat pidäkkeet ko. doktriinimuutosten varalta
pitkälti puuttuvat. Myöskään ilmastokriisi ei ainakaan toistaiseksi ole riittävä syy hillitä (ydin)asevarustelua ja suurvaltojen hegemoniakilpailua.

Kysymys kuuluukin, että haluaako Suomi olla tässä mukana, ulkoistaa sotilaallisen turvallisuutemme ja luovuttaa alueitamme osaksi Yhdysvallain laajaa sotilastukikohtien saaristoa?

Johtavalle ydinasevallalle, jonka tulevasta ulko- ja turvallisuuspolitiikasta ja sitoutumisesta liittolaisilleen antamiin lupauksiin emme tiedä varmaksi; osassa Euroopaa valmistaudutaan itsenäisempään turvallisuuspolitiikkaan ja puolustukseen Trumpin toisen presidenttikauden varalta. Suurvallalle, joka on
osallistunut kymmeniin laillisen hallituksen kumoamisiin ja sotilasvallankaappauksiin, aseistanut diktatuuri- ja fasistihallintojen, kuten
Israel, sortotoimia ja kansanmurhia sekä aloittanut sotia, joista on yleensä
poistunut sekasortoisesti hävinneenä jättäen liittolaisensa, kuten kurdit, pulaan.

Ymmärtävätkö poliittiset päättäjät – tasavallan presidentistä opposition rivikansanedustajaan – sopimuspohjaiseen puolustusyhteistyöhön Yhdysvaltain kanssa liittyvät riskit? Ovatko päättäjien kuulemat asiantuntijat, vallitsevassa militarisoituneessa ilmapiirissä, analyyseissaan uskaltaneet todeta, että sopimuksella - Suomen omana toimena - on kauaskantoisia seurauksia ja ilmeisiä riskejä, ei vähiten jatkuva sotilaallinen jännite Suomen rajoilla? Ja onko ne otettu huomioon, vai onko poliittista puhetta hallinnut sotapsykoosi hämärtänyt kyvyn analyyttiseen ja kriittiseen keskusteluun?

Ei hyvältä näytä, kun Suomi ei asettanut rajoituksia Nato-jäsenyydelleen, toisin kuin esimerkiksi Norja. Sama kaiku on askelten DCA-sopimusprosessissa: Hallitus allekirjoitti sopimuksen, joka avaa Yhdysvaltain armeijan pääsyn 15 sotilastukikohtaan, muttei asettanut rajoituksia ydinaseiden maahantuonnille eikä sijoittamiselle Suomen maaperälle. Lisäksi asiaa viedään eteenpäin niin kovalla kiireellä, ettei sitä ehditä keskustella kunnolla. Puolustussopimus Yhdysvaltain, tai minkä tahansa suurvallan, kanssa on perustuslaillinen ja kansakunnan kokonaisvaltaista turvallisuutta, ei vain kansallisen turvallisuuden eliittiä, koskeva asia. Se, jos mikä, edellyttäisi laajaa kansalaisten kuulemista, jopa kansanäänestystä, ja oppimista menneistä historiastamme virheistä.

Korostaessaan sotilaallista turvallisuutta yhteiskunnan militarisoituminen, sotapuhe ja -hysteria ovat työntäneet - niin poliittisessa puheessa kuin päätösten tasolla – marginaaliin kokonaisvaltaisen turvallisuuden lähtökohdan, jossa ihmisen ja ympäristön turvallisuus on keskiössä. Niin ikään hävittäjä- ja muihin asehankintoihin sekä Naton sotilasbudjettitavoitteen täyttämiseen käytetyt varat ovat poissa ympäristönsuojelusta ja ilmastonmuutoksen hillitsemisestä.

Suomea ei miehitetty hävittyjien sotien jälkeen, vaikka olimme historian väärällä puolella. Uudelleen reivattu ulko- ja turvallisuuspolitiikka synnytti menestystarinoita, jotka löytyivät muualta kuin asevarustelusta, aseellisista konflikteista ja sotilaallisista liittoumista: Osallistuminen YK:n rauhanturvatoimintaan yhdistyneenä aktiiviseen ydinasevalvonnan tukemiseen loi pohjan uskottavalle puolueettomuus- ja liittoutumattomuupolitiikalle. ETY-kokous nosti esiin Euroopan yhteiset arvot ja siten pehmensi kylmän sodan päättymisen
siirtymäkautta. Vastaavasti Suomen aloite arktisen alueen ympäristönsuojeluyhteistyöstä loi vahvan pohjan kahdeksan valtion ja alkuperäiskansojen yhteistyölle, joka laajeni ja johti syventyneeseen geopoliittiseen vakauteen.

Lisätessään vakautta ja kokonaisvaltaista turvallisuutta nämä ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme menestystarinat kestävät aikaa ja kriittistä tarkastelua, toisin kuin yksipuolinen sotilaallinen turvallisuus ja nolla-summa -peliin perustuvat
sotilasliitot. Olemme menettäneet asemamme aseidenriisunnan ja rauhan
edelläkävijänä sekä palestiinalaisten ja muiden kansojen tukijana, ja menettämässä rooliamme Venäjän ja arktisen alueen tuntijana.

Lyhyen aikavälin ongelmien - sotilaallinen varustautuminen, puolustusliittojen ja -sopimusten ja kvartaalitalous - sijasta Suomi voisi tukeutua ulko- ja turvallisuuspolitiikkansa vahvuuksiin ja keskittyä osaamiseensa, ympäristösuojeluun ja vihreän siirtymän toteuttamiseen ilmastonmuutokse hillitsemiseksi. Moniulotteisen ja eksistentiaalisen ympäristökonfliktin oloissa tämänkaltaiset toimet olisivat oikeansuuntaisia ja -aikaisia tukemaan kansalaisten jokapäiväistä turvallisuutta ja valtioiden kokonaisvaltaista puolustusta sekä geopoliittista vakautta niin Euroopassa kuin maailmanlaajuisesti globaalin etelän näkökulmaa unohtamatta.

Kysymys on strategisesta valinnasta Pohjolan linnoittamisen ja planetaarisen vihreän siirtymän välillä sekä siitä minkälaista ja kenen turvallisuutta halutaan edistää. Yhdysvaltain talutusnuorassa oleva Suomi ei näyttäydy maailmalla kiinnostavana, avoimena ja aktiivisena pohjoisena maana - se on yksi monista.

Venäjän riskit ovat erilaiset Suomessa ja Yhdysvalloissa


Markku Kivinen, professori emeritus, lausunto DCA-kuulemistilaisuudessa 7.3.2024:


Nato-ratkaisu on yritys ratkaista Venäjän läheisyyteen liittyvä riski kertaiskulla.
Suomi siirtyy ydinaseiden kiellon regiimistä ydinaseiden sateenvarjon alle.

Suomeen kohdistuu kuitenkin ensi-iskun vaara jo rajoitetussa ydinasesodassa.
Suomen riskejä käsittelin jo romaanissani Lähetin loppupeli (Teos 2016). Suomi ei ole Yhdysvallat.

Sekä Venäjällä että Yhdysvalloissa puhe ydinaseiden rajoitetusta käytöstä on lisääntynyt. Suurin riski Suomen kannalta on tällä hetkellä Venäjällä keskustelussa oleva Karaganovin oppi, jonka mukaan Venäjän tulee osoittaa olevansa tosissaan Ukrainan sodassa iskemällä ydinaseilla lähialueilla oleviin pieniin Nato-maihin. Sillä voitaisiin pakottaa Yhdysvallat ja Nato neuvottelupöytään ilman suurvaltojen välistä ydinasesotaa. Putin torjui Valdai-kokouksessa tämän opin nyt syksyllä, mutta se kanta voi muuttua.

Venäjä on oikeasti pelottava juuri ydinaseidensa ja autoritaarisen kehityksensä vuoksi. Sergei Karaganov on vaikutusvaltainen Venäjän ulko- ja puolustuspolitiikan neuvoston kunniapuheenjohtaja. Neuvosto on yksi Venäjän merkittävimmistä ulkopoliittisista ajatushautomoista. Sillä on oma aikakauslehti Russia in Global Affairs ja se on mukana järjestämässä Valdai-foorumia, jota usein kutsutaan Venäjän Davosiksi.

Kesäkuun puolivälissä 2023 Karaganov julkaisi Profil-lehdessä artikkelin
"Ydinaseiden käyttö voi pelastaa ihmiskunnan globaalilta katastrofilta". Se julkaistiin venäjäksi ja englanniksi lähes samanaikaisesti Global Affairs -lehden verkkosivuilla. Tekstiä painettiin laajasti uudelleen ympäri maailmaa, mikä herätti kymmeniä tuhansia reaktioita.

Karaganov tarkensi argumenttia Valdain istunnossa 5. lokakuuta 2023. Hän
haastoi Putinin kysymällä olisiko syytä alentaa ydinaseiden käytön kynnystä länsimaisten vastustajien pelottamiseksi neuvottelupöytään. Putin torjui Karaganovin kritiikin Venäjän ydinasedoktriinin vanhentuneisuudesta ja paheksui Karaganovin iloista sävyä, mutta sanoi kunnioittavansa tämän näkemystä ja totesi lukeneensa Karaganovin muistioita.

Kun Suomessa pohditaan suhtautumista ydinaseisiin, kysymys voi olla kirjaimellisesti kuoleman vakava. Paradoksaalisesti Suomen oma vahva
konventionaalinen puolustus on liittoutuman osana myös riski. Yhdysvaltojen
presidentti Truman päätti käyttää ydinasetta toisessa maailmansodassa, koska
maihinnousu Japanin pääsaarille olisi merkinnyt miljoonan amerikkalaisen
kaatumista.

DCA-kuulemistilaisuuden asiantuntijat oikealta lukien professorit emeritus Lassi Heininen ja Markku Kivinen, kirjailija Veronica Pimenoff, erityislähettiläs Heikki Talvitie, VTT Erkki Tuomioja ja professori Laura Junka-Aikio sekä keskustelun vetäjä, päätoimittaja Arja Alho.


Erityislähettiläs Heikki Talvitie arvioi DCA-kuulemistilaisuudessa 7.3.2024 Suomen ja Yhdysvaltojen välille valmisteltua puolustussopimusta meneillään olevan hegemoniakamppailun valossa.

- Amerikkalaisten ja Naton läsnäolo lähes koko Suomen alueella ja ilmatilassa on luonnollisesti asia, jota Venäjä ei katso suopeasti ja vastavoimaa Suomen itärajan taakse tullaan jatkossa luomaan.

- Pohjoismaisten DCA-sopimusten kautta Yhdysvalloilla on Pohjoismaassa 47 tukikohtaa. Niillä voidaan katsoa yhdessä Yhdysvaltain intressien kanssa olevan tarkoituksena neutralisoida Venäjän vaikutusvalta Itämerellä ja arktisella alueella. Samoin Yhdysvallat pyrkii rajaamaan Kiinan vaikutusta arktisilla alueilla mahdollisimman pieneksi. Nämä päämäärät voidaan saavuttaa vain muilla kuin puolustuksellisilla toimenpiteillä, joten niiden vaikutus eskalaatiovaaraan on ilmeinen.

Lisäksi Talvitie arvioi suomalaisten sotilaiden voivan joutua osallistumaan useisiin aseellisiin kriiseihin ympäri maailman.

LUE KOKO PUHEENVUORO TÄSTÄ LINKISTÄ

Ydinaseet, ilmastonmuutos ja luontokato

Erkki Tuomioja kiinnitti puheenvuorossaan DCA-kuulemistilaisuudessa huomiota siihen, että DCA-sopimuksessa ei ole sanaakaan ydinaseista. Sen käsittelyn yhteydessä on kuitenkin jo käyty keskustelua tarpeesta muuttaa Suomen lainsäädäntöä, joka kieltää ydinaseiden tuomisen Suomeen. Tuomiojan mielestä ei ole pienintäkään intressiä poistaa ydinenergialaissa olevaa ydinaseiden ehdotonta kieltoa.

- Mikään DCA sopimuksessa ei estäisi Suomea YK:n ydinaseiden täyskieltosopimukseen, eikä myöskään sitä, että pitäydymme osallistumasta jatkossakin sellaisiin sotilaallisiin harjoituksiin, joissa ydinaseita käytettäisiin hyökkäykseen. Ydinasevarustautuminen ja suunnittelu on pidettävä erillään muusta puolustussuunnittelusta ja tavanomaisin asein tapahtuvasta harjoittelusta.

Tuomioja katsoo, että yinaseiden sijoittaminen laajemmalle ei tehostaisi myöskään globaalia ydinasepelotetta tai muutoin parantaisi niitä alueelleen sallivien maiden turvallisuutta. Päinvastoin se vaarallisella tavalla ruokkii käsitystä rajoitetun ydinasesodan mahdollisuudesta ja madaltaisivat ydinaseiden käyttökynnystä.

LUE KOKO PUHEENVUORO TÄSTÄ LINKISTÄ

Veronica Pimenoff DCA-kuulemistilaisuudessa Bottalla. (Kuva Toivo Koivisto)

Suomi osaksi USA:n tukikohtien imperiumia?

Kirjailija Veronica Pimenoff Avoimessa kuulemistilaisuudessa DCA sopimuksesta Helsingissä 7.3.2024 (puheenvuoro esitettiin vähän lyhennettynä tilaisuudessa).


Koen esittää näkökulman, että Suomen ja Yhdysvaltain allekirjoittamassa kahdenvälisessä puolustusyhteistyösopimuksessa Defense Cooperation Agreement DCAssa ei ole kysymys Suomen puolustuksen turvaamisesta vaan Yhdysvaltain intressistä liittää Suomi ja muut Pohjoismaat, Itämeri ja läntinen arktinen alueomaan sotilaalliseen toimintakenttäänsä, maailmanlaajuiseen tukikohtien imperiumiinsa. Samalla Yhdysvallat jatkaa pyrkimystään ympäröidä vastustajina pitämiään maita tukikohdillaan. Nämä seikat vaarantavat Pohjoismaiden turvallisuutta.

Tukikohta (base, post, station, site, camp, fort) on maa-ala ja/tai laitteita, jotka on
varattu sotilaallisiin tai tiedustelutarkoituksiin. Se voi olla kuten Japanin Okinawassa
tai Saksan Ramsteinissa tuhansien sotilaiden ja perheiden aidattu kaupunkimainen
Little America asuntoineen, kouluineen, kauppoineen ja huvituksineen.

Tukikohtaan voi kuulua tai se voi koostua pelkästä tutka-asemasta, lentokentästä, satamasta, sairaalasta, rakettien koeasemasta, ydinkoeasemasta, laboratoriosta, droneasemasta, harjoittelukentästä, vakoilukeskuksesta, asevarastosta, varaosavarastosta, joihin isäntämaalla ei ole pääsyä.

Tukikohta voi myös olla isäntämaan kanssa vain aika ajoin yhdessä käytettävä alue, lentokenttä, satama tai laitteisto. Se voi olla isäntämaan kanssa yhdessä käytetyn ainoastaan vieraalle vallalle varattu tila, johon isäntämaan edustajilla ei ole asiaa.

Yhdysvallat itsenäistyi vuonna 1776. Ensimmäinen sen oman alueen ulkopuolinen sotilastukikohta Fort Harmar rakennettiin vuonna 1785. Sen jälkeen Pohjois-Amerikan mantereelle rakennettiin satakunta linnoitusta liittovaltion rajojen ulkopuolelle. Tähdennän, että nämä lännenelokuvista tutut linnakkeet ratsuväkineen eivät sijainneet Yhdysvaltain alueella, vaan ulkomailla: Pohjois-Amerikan alkuperäiskansojen mailla. Tukikohtien verkosto rakennettiin nimenomaan suojelemaan Euroopasta tulleita siirtolaisia näiden tunkeutuessa vieraiden kansojen maille. Tukikohdilla oli ratkaiseva osa ns. intiaanisodissa ja alkuperäisväestön karkotuksissa aina ensimmäisen maailmansodan jälkeiseen aikaan asti.

Tukikohdat ovat Yhdysvaltain synnystä alkaen erottamattomasti liittyneet liittovaltion laajenemiseen, joka tapahtui hyökkäyssodin, karkotuksin ja maaostoin, aseilla ja rahalla valloittaen. Laajentuminen varmennettiin vuorostaan taas
sotilastukikohdin.

Vuonna 1940, vuotta ennen USA:n liittymistä toiseen maailmansotaan, se sai vaihtokaupassa brittien kanssa kymmenisen tukikohtaa Karibian alueelta ja Newfoundlandista viittäkymmentä sotalaivaa vastaan.

Toisen maailmansodan jälkeen USA piti suuria tukikohtia mm. Saksassa, Japanissa ja Italiassa. Koreansodan jälkeen tukikohtien verkosto laajeni edelleen. Kuten jo aikaisempina vuosisatoina oli tavaksi tullut, Yhdysvallat perusti tukikohtia maihin, jotka olivat sodassa voittaneet ja/tai alueille, joista alkuperäisväestö karkotettiin. Näin kävi mm. Okinawalla, josta väestöä siirrettiin Boliviaan asti, Diego Garcian saarella keskellä Intian valtamerta, josta koko väestö siirrettiin mm. Mauretaniaan. Väestöä siirrettiin Grönlannissa, Puerto Ricossa, Guamissa ja lukuisissa muissa paikoissa tukikohtien tieltä pois.


Asevoimien laajeneminen kuului osaltaan siihen politiikkaan, josta kenraali ja presidentti Eisenhower oli varoittanut: sotilasteollisen kompleksin valtaan, joka kasvoi sotilasteolliskongressikompleksiksi, joka edisti sekä vahvaa armeijaa että talouskasvua ja työllisyyttä ja kannattajiensa uudelleenvalintaa. Maille, joissa oli tukikohtia, saatiin myös sujuvasti myydyksiyhdysvaltalaisia aseita.

Alettiin pitää selviönä, että maan turvallisuus vaati joukkojen sijoittamista maailman joka kolkkaan, eikä konsensus tästä asiasta ole väistynyt. Tukikohtien lukumäärä on jatkuvasti kasvanut.

Yhdysvaltain tukikohdat maailmalla osallistuvat satunnaisiin aseellisiin yhteenottoihin ja dronemurhiin ja maan hyökkäyssodissane ovat avainasemassa. Autoritaarisissa maissa tukikohdat saattavat lisätä vakautta, joissakin maissa ne osallistuvat hallituksen vaihdoksiin. Ulkoisen tai sisäisen rauhan takeeksi niistä ei ole.

Tukikohdat ovat aiheuttaneet onnettomuuksia, joissa on kuollut paljon siviilejä. Ne ovat aiheuttaneet mittavia ympäristötuhoja maalla ja merellä. Rakennushankkeisiin on toistuvasti liittynyt ittavaa korruptiota ja veronkiertoa. Tukikohdilla on
Italiassa ollut mafiayhteyksiä ja muuallakin kosketusta järjestäytyneeseen rikollisuuteen. Ihmiskauppaa, seksiorjuutta, hylättyjä aviottomia lapsia, laitonta vangitsemista ja kidutusta on esiintynyt tukikohtien rankaisemattomuuden ilmapiirissä kaikilla mantereilla. Kaikenlaisia aseita joutuu tukikohdissa jatkuvasti varkaiden saaliiksi.

Nykyään alati sotivalla Yhdysvalloilla on oman alueensa ulkopuolella ainakin 800 tukikohtaa yli 130:ssä maassa. Sillä on maailmalla enemmän tukikohtia kuin diplomaattisia edustuksia. Millään maalla ei ole tukikohtaa Yhdysvalloissa.

Ranskalla, Venäjällä ja Yhdistyneellä kuningaskunnalla on kullakin kymmenisen tukikohtaa oman maansa ulkopuolella, Kiinalla ja joillakin muilla valtioilla yksi. Kaikista maailman toisen maan alueella olevista tukikohdista yli 95 % kuuluu Yhdysvalloille ja niihin on sijoitettu useita satoja tuhansia sotilaita, ilmeisesti yli puoli miljoonaa. Kyllä se imperiumista käy. Millään valtakunnalla ei koskaan ole ollut tällaista sotilasmahtia maailmalla.

Useat isäntämaat ovat vaatineet alueellaan olevia tukikohtia suljettaviksi. Japanissa
vastustajat ovat saavuttaneet vähäisiä tuloksia. Irakin parlamentti on kahdesti
äänestänyt USA:n joukkojen poistumisen puolesta, mutta joukot eivät ole
lähteneet. Syyriaan amerikkalaisjoukot jäivät presidentti Trumpin ilmoituksen mukaan öljyn takia ja anastavatkin osansa öljyvarannoista.

Nimeämättä niitä tässä yhteydessä totean, että maailmantilanteessa on useita merkkejä siitä, että USA:n ennennäkemätön maailmanmahti alkaa murentua. Länteen pyrkivä Suomi on siis mahdollisesti hyppäämässä auringonlaskun liittoon.

Suomi on allekirjoittanut Yhdysvaltain kanssa kahdenvälisen puolustusyhteistyösopimuksen, DCA:n. Samaan aikaan Ruotsi ja Tanska ovat allekirjoittaneet oman DCA:nsa ja Norjan SDCA:han on lisätty kahdeksan uutta tukikohtaa. Nämä sopimukset ovat kutakuinkin identtiset, mistä voi päätellä, ettei niistä ole tosissaan neuvoteltu jokaisen maan kanssa, vaan kyseessä on Yhdysvaltain intressejä kuvastava sanelupäätös. Ilmeisesti sekä Yhdysvaltain että Pohjoismaiden neuvottelijat ovat pitäneet edullisena ratkaisuja, joissa ehdot ovat samanlaiset. Kaikki neljä maata osoittaa valmiuden luopua osasta itsemääräämisoikeuttaan ja sallivan vieraiden joukkojen liikkumisen vieraassa komennossa rajojensa yli ja niiden sisällä. On esitetty edullisena asiana, että byrokratiaa ei tarvita, vaan USA:n joukot pääsevät ”automaattisesti” (itseohjatusti) ylittämään valtakunnanrajat.

Näin sopimuksen on väitetty takaavan Suomen turvallisuuden, ilmeisesti paremmin kuin Naton 5. artiklan.

Sopimuksen johdanto-osassa todetaan sopimusosapuolten olevan tietoisia siitä, että USA:n joukkojen läsnäolo vahvistaa Suomen turvallisuutta. Mutta sopimuksessa ei todeta, että USA:n joukoilla olisi minkäänlaista velvoitetta olla läsnä. Näin ollen tätä läsnäoloon perustuvaksi ajateltua turvallisuutta ei sopimuksella taata. Sen sijaan todetaan jopa, että osapuolet jakavat vastuun niiden USA:n joukkojen tukemisesta, joita voi oleskella Suomen alueella. 6 artiklassa selvennetään, että Suomella on ensisijainen vastuu USA:n joukkojen ja niiden sotilaallisten operaatioiden turvallisuuden ja puolustuksen varmistamisesta.

DCA olisi täysin tasapainoton sopimus, jossa isäntämaa luovuttaisi sisäistä ja ulkoista itsemääräämisoikeuttaan ja laillisen väkivallan monopolinsa vieraalle vallalle saamatta mitään vastineeksi. Suomeen tulisi alueita, joissa Suomen lakien noudattamista ei mikään viranomainen voisi valvoa eikä Suomella olisi tuomiovaltaa.

Sopimus koostuu luettelosta USA:n joukkojen oikeuksista tulla ja mennä omassa komennuksessaan ja harjoittaa omia sotilaallisia toimiaan isäntämaan voimatta niiden tekemisiin mitenkään puuttua, edes tietää niistä. Isäntämaalla on sen sijaan
velvollisuuksia: sen tulee vuokratta ja maksutta antaa tilaa ja lupia, avustaa ja
turvata vieraan toimintaa ilman veto-oikeutta missään asiassa.

Vaikka sopimuksissa on siihen varauduttu, Suomeen ja tuskin koko Pohjolaankaan tulee isoa pysyvästi miehitettyä hyvin suojattua omalla lentokentällä varustettua Main operating basea tai Little America tukikohtaa, jossa asuu tuhansia sotilaita
perheineen.

Mahdollisesti Pohjolaan tulee suojattu lentotukikohta Forward operation base. Todennäköisesti Suomeen tulee cooperative security location tyypin lily pad eli lumpeenlehti-tukikohtia. Ne on usein sijoitettu isäntämaan sotilasalueille ja niissä on vähän tai ei ollenkaan pysyvää yhdysvaltalaisen henkilöstön läsnäoloa. Niihin voidaan varastoida aseita ja tarvikkeita ja polttoainetta. Lily padeja perustamalla vieras valta saa nopeasti uusia tukikohtia näyttämättä omaa lippua, olematta jatkuvasti läsnä, mutta olemalla läsnä, kun sen mielestä tarvis on. Lily padeja on helppo vähentää ja lisätä. Erityisjoukot voivat harjoitella ja toimia näiltä asemilta käsin itsekseen tai yhteistyössä isäntämaan kanssa, hoitaa droneiskuja tai kyberhyökkäyksiä tai kouluttaa isäntämaan tai kolmansien maiden sotilaita. USA:n joukot voivat olla de facto läsnä sopivin ajanjaksoin, mutta eivät välttämättä koskaan näkyvästi oman lipun alla. Lily padit sopivat pienimuotoisiin väliintuloihin mutta niistä voidaan koota myös isoja joukkoja. Niiden iskut voidaan koordinoida isäntämaan joukkojen kanssa tai jättää taistelut isäntien käytäväksi. USA:n globaalin verkoston lily padit reagoivat nopeasti missä hyvänsä maapallolla ja mahdollistavat alueiden sotilaallisen kontrollin. Pohjoismaihin sirotellut pienet tukikohdat antaisivat kontrollia suurta huomiota herättämättä USA:n haltuun.

Suomalaiset poliitikot ovat esittäneet, että USA:n Suomeen ennakkovarastoidut aseet lisäisivät maan turvallisuutta. Aseiden ennakkovarastoinnista todetaan 4 artiklassa, että USA voi sijoittaa aseita ja laitteita ennalta sovittuihin ja muihinkin paikkoihin, joihin vain sen sotilailla on pääsy. Sillä on myös rajoittamaton oikeus milloin tahansa siirtää tämä materiaali pois Suomen alueelta.

Varastoilla ei liene paljonkaan tekemistä Suomen puolustamisen kanssa. Kun Yhdysvallat viime aikoina on lennättänyt aseita Israeliin Alankomaissa, Espanjassa, Saksassa ja Turkissa sijaitsevista tukikohdista, on selvää, että kyse on Yhdysvaltain eri maihin sijoitetuista varmuusvarastoista, jotka USA ottaa käyttöön konfliktin sattuessa. Suomeen varastoidut aseet olisivat osa USAn hallinnoimaa sotatarvikevarastojen globaalia verkostoa.

Aseiden siirtäminen ennakkovarastoista jollekin konfliktialueelle voi aiheuttaa Suomelle uhkaa, jos maa, jota vastaan aseet on tarkoitettu, tai sen liittolainen kuljetuksen estämiseksi ryhtyy aseelliseen iskuun suomalaiseen satamaan tai lentokenttään.

Myös Pohjolan lentokenttiä liitetään jo tukikohtien maailmanlaajuiseen verkostoon. USAn intressi Pohjoismaiden suojelemiseksi lienee tässäkin asiassa maltillinen. Kyse näyttäisi olevan varautumisesta tilanteeseen, jossa Saksan ja Puolan
sotilaskenttiä tuhoutuisi suursodassa Venäjää vastaan. Yhdysvallat voisi välittömästi alkaa käyttää Pohjoismaisia kenttiä, jotka jo on integroitu sen tukikohtien verkostoon. Lentokoneet hajautettaisiin, jotta ne säästyisivät tuholta. Pieniä kenttiä tai tienpätkiä otettaisiin kiitoradoiksi. Viime syyskuussa Suomessa jo
harjoiteltiin ydinaseiden kuljetukseen sopivien F 35 A koneiden nousua, laskua
ja tankkausta tienpätkiä käyttäen. Tässä kuussa US Bomber Task force
vastaavasti harjoitteli Ruotsissa.

Jos DCA-sopimukset solmitaan, Pohjoismaista tulee sisäiseltä ja ulkoiselta suvereniteetiltaan rajoitettu, Venäjää potentiaalisesti provosoiva Yhdysvaltain sotavoimien suojaton toiminta-alue maailmanlaajuisen tukikohtien imperiumin hallinnassa.

Bottan juhlasali ja siihen yhdistetty Chydenius-kabinetti täyttyivät DCA-kuulemistilaisuudessa yleisöstä. (Kuva Toivo Koivisto)

Vapaus valita toisin podcast

Erkki Tuomioja ja Arja Alho keskustelevat ulko- ja turvallisuuspolitiikasta. Kansainvälistä yhteistyötä ja sopimista tarvitaan edelleen. Suomen paikka kartalla ei liioin ole muuttunut sotilaallisen liittoutumisenmyötä. Kuuntele, tiedät enemmän ja luulet vähemmän.

Jakso kuunneltavissa maksutta Spotifyssa ilman kirjautumista ja vapaasti jaettavissa eteenpäin!

Eurooppa sodassa ja rauhassa:
mikä on EU:n rooli?


Vapaus valita toisin -yhdistyksen ja Ydin-lehden yhteistyönä on ilmestynyt Ydin-lehden erikoisnumero Eurooppa sodassa ja rauhassa: mikä on EU:n rooli?

Kirjoittajina Arja Alho, Noora Kotilainen & Susanna Hast, Johannes Remy, Pertti Haaparanta, Wolfgang Streeck, Niklas Hellwig & Mikael Wigell , Timo Miettinen , Chloé Ridel, Etienné Balibar, Ville Okkonen, Frida Stranne&Trita Parsi, Ilari Matz&Jani Korhonen, Angelika Glauben ja Eero Lehto).

Tässä linkki lehden lukemiseen http://digiplus.fi/www/Ydin/2023_Erikoisnumero/ind...

Euroopan strategia sotien maailmassa

Seminaarin videotallenne on katsottavissa tästä linkistä

Sote-seminaarin videotallenne on katsottavissa tästä linkistä

Ele Aleniuksen muistoseminaarin videotallenne on katsottavissa tästä linkistä

Millaista eläkepolitiikkaa tarvitsemme?

Voit seurata tätä seminaaria eläkepolitiikasta tästä linkistä

Puheenvuoroja rauhasta

Aika puhua rauhasta -seminaari täytti 18. maaliskuuta Helsingin Arbiksen salin. Koko seminaarin videotallenteen lisäksi löytyvät tältä Vapaus valita toisin -yhdistyksen sivuston YouTube-kanavalta nyt myös erilliset noin 10-15 minuuttia kestävät puheenvuorot:
* rauhantutkija Tarja Cronberg ydinaseuhasta,
* eversti evp ja VTT Pekka Visuri käänteestä Ukrainassa 2014,
* Ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta Turkin roolista alueella ja myös Nato-prosessissa,
* maailmanpolitiikan professori Heikki Patomäki Ukrainan sodan mahdollisista skenaarioista ja rauhanmahdollisuuksista,
* yritystutkija Ritva Oesch puolustusmenojen kasvusta,
* arktisen politiikan emeritusprofessori Lasse Heininen sodan ympäristövaikutuksista ja
* Ydin-lehden päätoimittaja Arja Alho sodan pitkittämisestä ja rauhanliikkeen tehtävistä.

Kokonaisuutena noin kolmen tunnin seminaarin tallenne löytyy tästä linkistä


Aika puhua rauhasta

Seminaari rauhanpolitiikan haasteista ja mahdollisuuksista
Lauantaina
18. maaliskuuta klo 15 – 18
Arbiksen
juhlasali, Dagmarinkatu 3, lähellä eduskuntataloa

Keskustelemassa mm. ulkopoliittisen instituutin vanhempi tutkija Toni Alaranta, päätoimittaja Arja Alho, rauhantutkija Tarja Cronberg, arktisen politiikan emeritusprofessori Lassi Heininen, yliopistotutkija Noora Kotilainen (sairastumisen takia ei voinut osallistua), yritystutkija Ritva Oesch, valtio-opin professori Heikki Patomäki ja eversti evp, valtiotieteiden tohtori Pekka Visuri. Juontajina Laura Lodenius ja Teemu Matinpuro.

Seminaari alkaa pian samana päivänä järjestettävän Luontomarssin saavuttua eduskuntatalolle. Arbiksen kahvilasta voi ostaa edullisen keittolounaan ja kahvia ym klo 14 alkaen.

Seminaaria voi seurata myös etänä tästä linkistä

Lisäksi Vapaus valita toisin youtube-kanavalle tulee seminaarista videotallenne.

Järjestävät Rauhanliitto, Rauhanpuolustajat, Sadankomitea ja Vapaus valita toisin ry
Vapaa pääsy. TERVETULOA!

Startti vuoden 2023 rauhantyölle


Useiden rauhanjärjestöjen ja Vapaus valita toisin -yhdistyksen järjestämä rauhantyöpaja kutsuu keskustelemaan rauhantyön, antimilitarismin ja aseidenriisunnan mahdollisuuksista.

Ydinaseet kieltävä sopimus saatiin voimaan 2 vuotta sitten. Kaikki valtiot eivät ole kuitenkaan siihen liittyneet, ei myöskään Suomi. Voidaanko Suomi saada liittymään siihen? Miten saada aikaan eurooppalaista ja suomalaista rauhanpolitiikkaa?

Keskustelemassa mm. Arja Alho, Leena Eräsaari, Markku Kangaspuro, Claus Montonen ja Thomas Wallgren.

Lauantaina 21.tammikuuta klo 10 - 14.45 Helsingissä Erottajankatu 1 - 3 A 2. krs Babtistiseurakunnan tiloissa. Aamupäivän alustukset ja keskustelut striimataan verkkoon.

Haluavatko kaikki venäläiset sotaa?


Keskustelun verkkolähetyksen voi katsoa suorana tästä linkistä

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on tuomittu kansainvälisesti. Entä venäläiset,

haluavatko kaikki venäläiset sotaa? Millaista sodan vastustusta on
Venäjällä? Millaista sodanvastaista toimintaa on Suomen venäläisten
keskuudessa? Ja millaisia esteitä viellä rauhaa voivat muodostaa
viholliskuvat ja historian myytit?

Keskustelemassa:
• tutkijatohtori Margarita Zavadskaya (Aleksanteri-instituutti):
Venäjältä poismuutto ja muuttajien poliittiset asenteet
• kääntäjä ja ohjelmajohtaja Anna Sidorova (Cultura-säätiö):
Suomessa asuvat venäläiset ja toiminta sotaa vastaan
• professori emerita Sirkka Ahonen (Helsingin yliopisto):
Historian myytit esteenä tiellä rauhaan
• Juontajana toiminnanjohtaja Teemu Matinpuro (Rauhanpuolustajat).

Tiistaina 25.10. klo 15 - 16.30 kirjakauppa Rosebud Sivullisen Stagella, Kaisaniemenkatu 5. Vapaa pääsy.
Tilaisuutta voi seurata suorana myös verkossa Rosebudin Sivullinen Stagen YouTube-kanavalla ja se tulee tallenteena katsottavaksi Vapaus valita toisin YouTube-kanavalle.
Järjestää Vapaus valita toisin ry

Turkki-keskustelua voit seurata suorana ja tallenteena RosebudSivullisen YouTube-kanavalta. Tallenne tulee myöhemmin julkaistavaksi myös Vapaus valita toisin YouTube-kanavalle.

Tässä linkki Kiina-keskusteluun https://www.youtube.com/watch?v=0CRNw8B0QKI

Edelleen on vapaus valita toisin

Vapaus valita toisin -yhdistys jatkaa yhteiskunnallisten keskustelujen järjestämistä ja vaihtoehtoisten ratkaisujen etsimistä. Syksylle on valmisteilla muun muassa seminaareja ja keskusteluja Kiinasta, median roolista Nato-prosessissa, Turkki-Nato-Suomi-teemasta, eriarvoisuuden faktoista ja kokemuksista sekä ikäihmisistä ja kestävyysvajeesta.

Yhdistyksen vuosikokouksessa valitussa hallituksessa jatkaa puheenjohtajana Ydin-lehden päätoimittaja Arja Alho Siuntiosta, uusi varapuheenjohtaja on koulutus- ja tiedotussihteeri Jiri Mäntysalo Vantaalta ja uudeksi sihteeriksi valittu professori emerita Elina Hemminki Helsingistä. Muut hallituksen jäsenet ovat Noora Eyongmbanda, Juhani Filppula, Yrjö Hakanen, Jouko Kajanoja, Sari Melkko ja Erkki Tuomioja sekä varajäsenet Kati Peltola, Kalevi Suomela ja Hannu Ikonen.

Jos pidät yhdistyksen tilaisuuksia ja julkaisuja tärkeinä tai jos haluat vaikuttaa Vapaus valita toisin -yhdistyksen kautta, liity jäseneksi! Jäsenmaksu on vain 10 euroa vuodessa.

Alenius-seminaari 6.6.2022 klo 17: Talouspolitiikka ja hyvinvointiyhteiskunta

Kakkukahvit klo 17 alkaen. Seminaarin ohjelma alkaa klo 17.30.

Tervetulosanat: Kalevi Suomela
Alustukset
Markus Jäntti, Tukholman yliopiston kansantaloustieteen professori
Jäntti on tarkistanut Thomas Pikettyn Kapitalismi 2000-luvulla -kirjan suomennoksen (Into 2016). Hän tarkistaa myös Pikettyn vielä ilmestymättömän Kapitalismi ja ideologia -teoksen suomennoksen.
Markku Lehto, valtiotieteen tohtori, STM:n entinen kansliapäällikkö
Lehdolta ilmestyi Into-kustannukselta vuonna 2020 kirja Hyvinvointiyhteiskunnan arvot – Avain tulevaisuuden Suomeen.

Osoite: Työväenliikkeen kirjasto, Sörnäisten rantatie 25, Helsinki

Sota ja rauha: Sotilasliittoon vai ei? - keskustelutilaisuuden videotallenne (Rosebud Sivullinen Stage 10.5.2022)

Sota ja rauha. Sotilasliittoon vai ei?

Ajankohtainen pamfletti turvallisuuspoliittisen keskusteluun:

Sota ja rauha. Sotilasliittoon vai ei?

Vapaus valita toisin -yhdistys ja Ydin-lehti julkaisevat toukokuun alussa pamfletin, jonka 18 asiantuntijan puheenvuorojen toivomme vaikuttavan ulko- ja turvallisuuspolitiikasta tehtäviin linjauksiin. Viime aikoina keskustelua on hallinnut tarve edetä ripeästi ja mahdollisen Nato-jäsenyyden suhteen aikataulut ovat muuttuneet kuukausista viikkoihin. Mielestämme maltti on valttia. Harkintaan tarvitaan vaihtoehtoja.


Suomen ulko- ja turvallisuuspolitiikan linja on ollut pitää Suomi sotien ja konfliktien ulkopuolella. Suomi on ilmoittanut, ettei aluettamme käytetä vihamielisesti muita vastaan. Sotilaallisesti liittoutumaton, EU-yhteistyötä, YK:n roolia ja kansainvälistä yhteistyötä korostava linja on ollut vakaa ja ennustettava.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on ollut suuri järkytys. Vapaus valita toisin -yhdistys ja Ydinlehti vaativat sotatoimien lopettamista ja Venäjän vetäytymistä. Osoitamme pamfletissa Sota ja rauha. Sotilasliittoon vai ei? että ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu tehtävistä johtopäätöksistä on ollut mustavalkoista, sotaisaa ja vaihtoehdotonta. Tarjoamme valittavaksi myös liittoutumattomuuteen ja yhteistyöhön perustuvan rauhanomaisen linjan, jonka tiedämme ja jolle on tarvetta myös nykymaailmassa. Lisäksi tarvitaan laajempaa turvallisuusajattelua, kuten erityisesti ympäristöön ja ilmastomuutokseen liittyvät uhkat osoittavat. Turvallisuutta ei voi rakentaa vain ja ensisijaisesti asevaraisesti.

Nato-jäsenyyden eduksi on eduskunnalle annetussa ajankohtaisselonteossa katsottu yhteinen puolustus ja erityisesti sen ennaltaehkäisevä vaikutus, joka perustuu viime kädessä Yhdysvaltojen sotilaalliseen kykyyn ja ydinasepelotteeseen. Ydinaseet ovat kuitenkin ihmiskunnan tulevaisuuden kannalta suurin turvallisuusriski. Suomen pitää ydinpelotteeseen sitoutumisen sijaan ollaan edistämässä ydinaseista luopumista. Siksi myös Suomen tulee allekirjoittaa YK:n ydinasekieltosopimus.

Kirjoittajiamme ovat Arja Alho, Emma Hakala, Timo Hakkarainen, Jouko Jokisalo, Kati Juva, Markku Kangaspuro, Markku Kivinen, Tapio Kuosma, Laura Lodenius, Jussi Ojala, Heikki Patomäki ja Magnus Ryner, Kaisa Savolainen, Tarja Virtanen ja Ritva Grönick, Thomas Wallgren ja Matti Vesa Volanen. Haastateltavia puolestaan Klaus Törnudd, Heikki Talvitie ja Pekka Visuri.

Tervetuloa pamfletin julkistamiskeskusteluun tiistaina 10.5. klo 14 Rosebud Sivullisen Stagella, Kaisaniemenkatu 5. Mukana pamfletin kirjoittajista mm. päätoimittaja Arja Alho, professori emeritus Markku Kivinen, professori Heikki Patomäki ja filosofian tohtori Kaisa Savolainen. Heitä haastattelee pääsihteeri Teemu Matinpuro.

Sota ja rauha. Sotilasliittoon vai ei? 
Sivuja 100. Julkaisijat Vapaus valita toisin ja Ydin-lehti. Ohjehinta 9 euroa, e-kirja 5,50. 
Myynnissä mm. Akateeminen kirjakauppa, Rosebud kirjakaupat ja rauhanjärjestöt. 
ISSN 0356-357X ja verkkojulkaisu ISSN 2737-3398

PERUTTU: Talousmahti Kiina ja sen omat Akilleen kantapäät - keskiviikko 27.4.2022

Tilaisuus on peruttu sairaustapauksen vuoksi. Tilaisuus pyritään pitämään mahdollisimman pian ja tiedotamme siitä uudelleen lähiaikoina.

Uusi varustelukierre – hävittäjäkaupan jälkipuinti
- Seminaari lauantaina 5. maaliskuuta klo 14 – 15.30

Mitä jäi keskustelematta ennen päätöstä ostaa Suomeen uusia hävittäjiä. Mitä ei kerrottu. Mihin hävittäjäkauppa vie Suomea. Onko meillä varaa kasvattaa asemenoja, kun tarvitaan ilmastotekoja ja koronakriisistä selviytymistä?
Keskustelemassa:

professori Heikki Hiilamo
kansanedustaja Kimmo Kiljunen
toiminnanjohtaja Laura Lodenius
väitöskirjatutkija Kari Paasonen

Työväenliikkeen kirjaston salissa, Sörnäisten rantatie 25, Helsinki 
(rajoitettu paikkamäärä, edellyttää ennakkoilmoittautumista kirjasto@tyovaenperinne.fi)
Verkossa www.vapausvalitatoisin.com suorana ja tallenteena.

Järjestävät Rauhanliitto, Rauhanpuolustajat, Sadankomitea ja Vapaus valita toisin ry

Tästä pääset katsomaan 11.1.2022 erinomaisen webinaarin tallenteen.

Tervetuloa tilaisuuksiimme! - alla syksyn satoa.

Sote-seminaarimme oli osa Suomen Sosiaalifoorumin ohjelmaa: tapahtuma siirtyi keväältä alkusyksyyn www.sosiaalifoorumi.fi

Tästä seminaarin uutiseen. Suora linkki (ja tallenne) Vapaus valita toisin yhdistyksen YouTube-kanavalla toteutuvaan Sote-seminaariimme. Seminaarin keskustelu toteutui Teams-sovelluksella - keskustelua ei ole taltioitu.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------

Tutustu jo pidettyjen seminaarien aineistoihin:
- puhujien esitykset ja seminaarin videotallenne löytyvät aina ko.uutisesta sivuiltamme

12.5.2020 webbi-seminaariin pääset tästä suoralinkistä.

Vuosikokous järjestettiin sähköpostikokouksena 25.4.2020. Tästä uutiseen.

10.3.2020 Nationalismin aave Euroopassa keskustelu, tästä uutiseen.

10.2.2020 Eriarvoisuuden kasvusta ja makrotalouspolitiikan mahdollisuuksista, tästä ohjelmaan.

14.1.2020 Mitä uutiskuvien takaa löytyy? Voit katsoa tilaisuuden tallenteen tästä.

19.11.2019 Ympäristöongelmien ratkaisu vaatii talouden muutosta: tästä ohjelmaan

30.10.2019 Miten tulevaisuusinvestoinnit rahoitetaan? Ohjelma myös pdf-tiedostona.

22.10.2019 Miten media ja median käyttö on muuttunut: Julkisen keskustelun ihanuus ja kauheus. Ohjelma myös pdf-tiedostona.

5.6.2019 Sosialismin idea. Perinteinen Ele Alenius -seminaari. Voit katsoa tallenteen Facebook-tapahtuman sivulla. Tästä ohjelmaan.

9.5.2019 Sivistävän ja eriarvoisuuttaa vähentävänän talouspolitiikan mahdollisuudet - Seppo Ylisen muistoseminaari: tästä ohjelmaan. Seminaarin sivulta saatavissa myös puheenvuorot ja esitykset.

Sosiaalifoorumi 4-5.5.2019

4.5. klo 14-16: Sosiaaliturva tulevan hallituksen ohjelmassa. Tästä ohjelmaan. Voit katsoa: Tästä linkistä.

4.5. klo 14.15-15.45: Populismiin verhoutunut fasismi. Tästä facebook-tapahtumaan. Tästä ohjelmaesitteeseen.

4.5. klo 16-17.30: Mitä ongelmia tulevan sote-uudistuksen pitäisi ratkaista? Tästä facebook-tapahtumaan. Tästä ohjelmaesitteeseen. Voit katsoa: tästä linkistä.

---------------------------------------------------------------------------------------------------------

25.3.2019 Miten tästä eteenpäin sote:ssa? Ohjelmaan tästä. Ks. alla. Suoraseurannan linkki tässä.

23.3.2019 Populismi - mistä se kumpuaa? -seminaari Musiikkitalossa. Ohjelmaan tästä.

20.3.2019 Edistääkö asevarustelu turvallisuutta? Eurooppasalissa. Ohjelmaan tästä. Löydät sieltä myös tilaisuuden tallennelinkin.

9.2.2019 Tulevaisuudesta on puhuttava nyt!

Tilaisuuden uutiseen ja yhdistyksen vaatimuksiin hallitusohjelmaan pääset tästä. Voit katsoa tilaisuuden tallenteen tästä

31.1.2019 Johtopäätöksiä perustulosta-paneelikeskustelu.

Voit katsoa keskustelun tallenteen VVT:n Youtube-kanavalta - linkin löydät tästä uutisesta.

Vapaus valita toisin


Vapaus valita toisin ry on perustettu Helsingissä 19.9.2010.

Vapaus Valita Toisin (VVT) on kansalaisliike, joka asettaa politiikan ja yhteiskunnallisen keskustelun vaihtoehdottomuuden kyseenalaiseksi.

Vapaus valita toisin ry on poliittisesti riippumaton yhdistys, joka edistää yhteiskuntapoliittisten vaihtoehtojen löytämistä demokratian laajentamiseksi, hyvinvointivaltion kehittämiseksi, tasa-arvon ja oikeudenmukaisuuden lisäämiseksi sekä kestävän talouden ja ympäristövastuun edistämiseksi.

VVT syntyi keväällä 2009 Kulttuuritalolla järjestetyn kansalaisfoorumin myötä ja syksyllä 2010 se järjestäytyi yhdistykseksi.

Vapaus valita toisin yhdistyksessä toimii yksittäisiä kansalaisia, eri alojen asiantuntijoita ja poliitikkoja. VVT julkaisee pamfletteja ja järjestää avoimia tilaisuuksia usein myös yhteistyössä muiden toimijoiden ja kansalaisjärjestöjen kanssa.

Yhdistyksen säännöt löydät tästä linkistä Vapaus Valita toisin ry:n säännöt

Tule mukaan verkostoomme!

Yhdistyksen hallituksessa toimivat 2020 vuosikokouksesta (25.4.) alkaen

Arja Alho (puheenjohtaja), Noora Eyongmbanda, Juhani Filppula, Yrjö Hakanen, Elina Hemminki, Jouko Kajanoja, Timo Kontio, Sari Melkko ja Erkki Tuomioja sekä varajäsenet Anni Lahtinen, Kalevi Suomela ja Hannu Ikonen.