Miksi Suomen tuloerot ja köyhyys ovat kääntyneet kasvuun? 27.11.2017 seminaari15.11.2017 Seminaaria voi seurata suorana (ja myöhemmin katsoa tallenteena) tästä linkistä. Kutsu Pelkistetysti yhteiskuntapolitiikan päätavoitteita ovat korkea tulotaso ja tasainen tulonjako. Ajanjaksolla 1966–1990 tuloerot kaventuivat ja keskimääräiset tulot kasvoivat. Hyvinvoinnin kannalta kehitys oli suotuisa. Julkisen vallan kasvu- ja tulonjakotavoitteet eivät olleet ristiriidassa. Miten julkista taloutta koskeneet päätökset ovat vaikuttaneet ja missä määrin tulonjakopaineita voidaan julkisen vallan toimin lievittää? Näkyvätkö tulojen uudelleenjaon, tulonsiirtojen etuustason ja verotuksen progressiivisuuden muutokset tulonjaossa? Ylimmän prosentin tulonsaajien reaaliset käytettävissä olevat tulot ovat 2,5 - kertaistuneet 25 vuodessa. Alimmalla 99 prosentilla väestöstä tulokehitys on ollut varsin maltillista. Vastaava tulojen kasvu koko väestöllä on ollut 50 prosenttia, mediaanituloisella 37 ja alimmassa kymmenyksessä 20 prosenttia. Alin tulokymmenys saavutti lamaa edeltävän tulotason vasta 2000-luvun vaihteessa. Aiemmin yhteiskunnan valitsemat instituutiot ja politiikka tasoittivat tulojen ja varallisuuden jakautumista. Nyt leijonanosa kasvun hedelmistä on mennyt tulojakauman huipulle. On vahvoja voimia, jotka vuoroin kärjistävät tai vähentävät taloudellisia eroja, mutta yhteiskunnan valitsemat instituutiot ja politiikka määräävät, mitkä voimat hallitsevat kehitystä. Demokratioissa näiden pitäisi heijastaa vallitsevia yhteiskunnallisia normeja.
|
