Poimintoja 9.5.2017 työllisyysseminaarista

Share |
14.05.2017

Poimintoja VVT:n työllisyysseminaarista 9.5.2017

SOSTE:n pääekonomisti Jussi Ahokas kertoi talouspolitiikan uusklassisen valtavirran katsovan, että reaalipalkka tasapainottaa työvoiman kysynnän ja tarjonnan. Siksi pitkällä aikavälillä työttömyys on aina vapaaehtoista, jos palkkojen annetaan määräytyä työmarkkinoilla. Työllisyyspolitiikan on ensi sijassa poistettava esteet reaalipalkan sopeutumiselta täystyöllisyystasolle. Sen sijaan (jälki)keynesiläisyyden mukaan kapitalistisen talouden häiriöt ehkäisevät täystyöllisyyden saavuttamista ja edellyttävät kysynnän säätelyä, joihin kuuluu julkisen talouden työllistämistoimet. Valtavirran käsitys on nimensä mukaisesti vahvoilla. Ongelmaksi jää, että valtavirran diagnoosi työttömyyden perussyystä saattaa olla väärä.

Väitöskirjatutkija Ville-Veikko Pulkka esitteli kaksi skenaariota uuden digitaalisen teknologian työllisyysvaikutuksista. Toisen mukaan tuloksena on massatyöttömyys ja siinä tapauksessa sosiaalisia ongelmia lievittävä ratkaisu on työn jakaminen ja perustulo. Toisen mukaan tuloksena on työttömyyden korkeintaan väliaikainen kasvu, ja ratkaisu on koulutus ja joustavat työmarkkinat. Pulkan mukaan on syytä varautua molempiin ja toteuttaa joustavaa ja mahdollistavaa työllisyys- ja sosiaalipolitiikkaa.

Valtiotieteen lisensiaatti Maria Kaisa Aula totesi nykyisen työvoimapolitiikan toimivan huonosti työnhakijan kannalta. Tarvitaan järjestelmää, joka mahdollistaa ja edistää siirtymiä roolien välillä: palkkatyö, yrittäjyys, opiskelu, lastenhoito … Tarvitaan työnhakijan tarpeista lähtevää politiikkaa, jossa huomioidaan työttömän sosiaaliset, terveydelliset ja koulutukselliset tarpeet. Hän peräänkuulutti uusia työhakijalähtöisiä ratkaisuja, esimerkiksi osuuskuntia ja mallin ottamista Ruotsin yli 20 000 vajaakuntoista työllistävästä Samhallista. Aula esitti myös työkyvyn alenemaan liittyvää työnhakijan mukana kulkevaa tukipäätöstä.

Kansanedustaja Anna Kontula piti nykyistä työllisyyskeskustelua työttömän ihmisarvoa leimaavana. Monesti työttömän vapaaehtoistyö tuottaa usein enemmän hyvinvointia kuin palkkatyö. Työvoimapolitiikassa korostuu kuitenkin kontrolli eikä mahdollistaminen. Kontula korosti palkkatuen myöntämistä työllistämiseen järjestöissä. Siten sekä työllistetään että tuetaan kansalaistoimintaa.

Yksikönjohtaja Joel Salminen peräsi laajempaa näkökulmaa, jossa korostetaan päiväkodin ja koulutuksen synnyttämiä ominaisuuksia ja osaamista. Tulisi nykyistä enemmän mahdollistaa työttömän kouluttautumista. Tarvitaan uudenlainen yhdistelmävakuutus, joka yhdistää palkansaajan ja yrittäjän työttömyysturvaa ja ehkäisee väliinputoamista. Myös omatoimisuuden edistäminen tuottaa tuloksia. Liittojen, yleensä yli vuoden työttöminä olleille akateemisesti koulutetuille organisoimista vinssiryhmistä on lähes puolet työllistynyt, kun ryhmien päättymisestä on kulunut neljä kuukautta. Ryhmiä vetävät ryhmiin itse osallistuneet.

Apulaiskaupunginjohtaja Anni Sinnemäki korosti koko järjestelmän tarkastelua varhaiskasvatuksesta aikuiskoulutukseen ja kategorisointia välttävää ja mahdollistamista korostavaa työllisyyspolitiikkaa. Hän piti tärkeänä maahanmuuttajien mahdollisuuksia vahvistavaa politiikkaa ja perheuudistusta, joka mahdollistaa nykyistä tasapainoisemmin molempien vanhempien osallistumisen työelämään.

Kansanedustaja Juhana Vartiainen kehotti lukemaan Karl Marxia. Marxin mukaan kapitalismi edellyttää riittävää työttömien vara-armeijaa työpaikan ovien ulkopuolella pitämään työssä olevat riittävän nöyrinä. Mikäli työttömien määrä menee liian alhaiseksi, työntekijät ja ay-liike nostavat palkkavaateitaan, niin että palkat ja hinnat alkavat nousta liian nopeasti. Seurauksena on kiihtyvä palkkainflaatio, joka ajan mittaan tyrehdyttää työllisyyskasvun. Aktiivisen työvoimapolitiikan kannattajat eivät kiistä ongelmaa, mutta sanovat, että aktiviinen työvoimapolitiikka pitää työttömiä työnhakijoita työkykyisinä, sopeuttaa työnhakijoita työnantajien vaatimuksiin ja siten ehkäisee työvoimapulaa ja palkkainflaatiota. Juhana Vartiainen kannatti aktiivista työvoimapolitiikkaa eli riittäviä palkkatukimäärärahoja ja riittäviä resursseja työvoimahallinnolle.

Yleisökeskustelussa oltiin huolestuneita työvoimapolitiikan tulevaisuudesta. Palkkatuen määrärahat ja työvoimahallinnon henkilökunta ovat 2000-luvulla selvästi supistuneet. Lausunnoilla olevan kasvupalvelulain mukaan valtion työvoimahallinto siirretään maakunnille ja valtaosa siitä on tarkoitus siirtää edelleen yksityisten markkinatoimijoiden toimeenpantavaksi. Työvoimapolitiikan rahoitus ei olisi korvamerkittyä vaan maakunta voi päättää, miten jakaa käytettävissään olevat määrärahat terveys-, sosiaali-, työvoima- ja muiden politiikkalohkojen kesken. Pelättiin, että muut intressit ohittaisivat vaikeasti työllistettävien työllistämisen ja työvoimapolitiikan alasajo vauhdittuisi.

Jouko Kajanoja, seminaarin vetäjä

9.5.2017_ohjelma_Tyollisyys_4.jpg

 

26.09.2018Uutta kirjallisuutta 1918 sisällissodasta 4.10.2018
28.08.201810.9.2018 klo 18 Turussa Turvallisuuspolitiikka - muutakin kuin asevarustelua.
16.08.201824.8.2018 Koulutuksen murros -seminaari
18.05.2018Marx 200 ja työväenliike 5.6.2018 seminaari
07.05.2018Soteen tai syteen: seminaarin 21.4.2018 johtopäätökset ja alustajien esitykset saatavana
23.04.2018Työllisyysaste 80 prosenttiin ja Pirkanmaan malli työvoimapolitiikkaan? 23.4.2018
13.04.2018Ihminen ympäristössään on sosiaalihuollon toiminnan ydin: seminaari 21.4. Sosiaalifoorumissa
07.04.2018Soteen tai syteen? -seminaari 21.4. Sosiaalifoorumissa
18.03.2018Mitä perusturvan uudistamisesta seuraavaan hallitusohjelmaan: seminaari 21.4.Sosiaalifoorumissa
16.03.2018Työllisyyskysymys-kirjan julkistaminen 5.4.2018

Siirry arkistoon »